14.7.2017 Degerby - Kökar Sandvik (23nm)
Päätimme purjehtia Degerbystä suoraan Kökariin, vaikka meillä olisi ollut aikaa käydä vielä jossain satamassa ennen uuden miehistön saapumista parin päivän kuluttua. Halusimme ottaa reissun tässä vaiheessa rennosti ja viettää muutaman rennon satamapäivän. Sandvik on satamaelämään hyvä ja viihtyisä paikka, joten suuntasimme sinne.
Föglön selältä Kihdille on kaksi väylää, toinen on syvä ja kiertää etelään suunnattaessa, toinen taas on matala ja oikaisee hiukan. Matalamman väylän syvyydeksi on merkitty 1,8 m, mikä tarkoittaa matalimmissa kohdissa syvyyden olevan alavedellä vähintään 2,4 m. Melissan syväys on 1,6 m, ja hiukan jännitti lähteä ajamaan tätä Sandön ja Salsön välistä väylää, joka on kauttaaltaan melko matalaa. Vedenkorkeus oli 17cm plussalla, joten uskalsimme kuitenkin lähteä tälle oikoreitille. "Saariston satamat" -fb-ryhmässä tiedettin väylän matalat paikat: Väylän molemmissa päissä ja lossin lähellä yksittäisen punaisen viitan lähellä. Ja olihan siellä matalaa: Kaiku näytti paikoitellen alle kahta metriä, mutta luotain on jonkin verran pinnan alla, ja uskoisin näissäkin kohdissa olevan vähän syvempää. Luodot, karit ja rannat tulivat erittäin lähelle ja maisemat oli upeat. Ehkä ensi kerralla kuitenkin kierrän syvempää väylää, ainakin jos sää ei ole yhtä tyyni ja aurinkoinen kuin tällä kertaa.
 |
| Maisemia Sandön ja Salsön väliseltä matatalta väylältä |
 |
| Kun väylä on kapea, tietää toisaalta tarkalleen missä purjehtii |
 |
| Karit ja luodot ohitettiin lähietäisyydeltä |
Kökariin rantauduttuamme koimme parikin takaiskua: Ensinnäkin laiturin oikean puolen poijut oli lähempänä kuin veneen mitan päässä laiturista, minkä vuoksi rantautuminen meni säätämiseksi. Kun olin menossa maksamaan satamamaksua, huomasin ettei lompakkoa löytynyt mistään. Kortit sulkuun ja pakko totuttautua elämään ilman maksuvälineitä kunnes pääsee kotiin. Lisäksi kaasu alkoi olemaan finaalissa ja Sandvikissa ei ollutkaan Melissaan sopivaa 2 litran kaasupulloa, vaikka olin asian varmistanut soittamalla satamaan etukäteen. Vähän heikosti lähti tämä satamaelämä käyntiin tällä kertaa.
Parin päivän ajan nautimme aurinkoisesta ja jopa kuumasta säästä ja täyden sataman tunnelmasta. Aika kului huoltotoimissa, blogitekstejä kirjoitellessa, soudellessa kumiveneellä, saunoessa ja lasten kanssa leikkiessä. Ajattelimme että purjehtimisen pitää olla enemmän tällaista, ehkä ensi vuonna teemme parin päivän siirtymiä ja olemme sitten suosiolla useamman päivän paikallaan. Viikonloppu Sandvikissa sujui varsin mukavasti. Jääkaappi reistaili jälleen, mutta satamapuodista sai ostaa ruokaa ja sitä pystyi säilyttämään yleisessä jääkaapissa.
Veneet vaihtuivat ympärillä ja jokaisen veneen kanssa oli samanlaista säätöä liian lähellä olevien poijujen vuoksi. Vinkkinä satamien suunnittelijoille että poijut pitää olla riittävän kaukana tai vaihtoehtona on paalukiinnitys tai Välimerellä paljon käytetty "Mooring line".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti