ulkosaaristossa: elokuuta 2017

Miehistön jäsenillä on jokaisella omat tehtävänsä purjehdusreissun aikana. Minä, kipparin rouva, viihdyn hyvin Melissan keittiössä ja olenkin ottanut päävastuun miehistön ruokkimisesta. Ruoanlaitto on minulle rakas harrastus ja venekokkailu tuo siihen joka kesä oman mielenkiintoisen lisämausteensa.

Laivakokin tomaattipasta

Melissan hankinnan myötä ruoanlaittomahdollisuudet parantuivat Mainettan sprii-käyttöisen lieden vaihduttua keinuvaan kaasulieteen ja kaasu-uuniin. Kaasuliesi on tehokas ja nopea. Mikä parasta, kaasu ei kirvele silmiä eikä nokea astioita. Kaasu-uunista minulla ei ollut aiempaa kokemusta ja sen hyödyntäminen jäi tänä kesänä vähälle. Melissassa on myös tilavampi jääkaappi, mutta kuten edellisistä postauksista olette ehkä lukeneet, sen varaan emme kesälomareissullamme paljoa voineet laskea.

"Tiukan paikan tullen on oltava valmis jopa niinkin äärimmäiseen tekoon, kuin tölkkilihapullien lämmittämiseen spagetin seuraksi."

Laitan ruokaa mielelläni, eikä kotikeittiössämme juurikaan käytetä eineksiä. Sama pätee myös Melissan keittiössä. Veneolosuhteissa kauhan varteen on kuitenkin välillä tartuttava hieman rennommalla otteella, jottei nälkä pääse miehistöä yllättämään. Tiukan paikan tullen on oltava valmis jopa niinkin äärimmäiseen tekoon, kuin tölkkilihapullien lämmittämiseen spagetin seuraksi. Tämä painajaiseni konkretisoitui purjehtiessamme yhdeksän hengen miehistöllä Jurmosta Korpoströmiin. Tuolloin olimme jo luovuttaneet jääkaapin suhteen, eikä vaihtoehtoja liiemmin enää ollut. Tölkkilihapullien syöminen tuntui kuitenkin moottoririkon tapahduttua varsin pieneltä koettelemukselta. Ne tekivätkin ihmeen hyvin kauppansa varsinkin miehistön nuorimpien jäsenten keskuudessa.

Moottorilla puksuteltaessa sekä pienessä aallokossa purjehtiessa ruoka valmistui näppärästi lieden keinuominaisuuden ansiosta. Laivakokin apua tarvittiin välillä purjehdukseen liittyvissä manöövereissä. Lisäksi pikkumiehistön hoivaaminen otti oman aikansa. Siispä esivalmistelin laineilla keitettävän ruoan ennen lähtöä niin pitkälle kuin mahdollista. Kovemmalla kelillä aloitin kokkauksen vasta rantauduttua, koska pidempi oleskelu lieden ääressä olisi varmasti saanut vatsan vellomaan ikävästi. Liedellä keinuva kuuma keitto olisi myös voinut loiskahtaessaan aiheuttaa kipeitä palovammoja.

Tortilloita iltapalaksi

Melissalla syötiin pääasiassa erilaisia keittoja, pastoja ja salaatteja. Myös texmexiä syötiin usein. Suosimme nopeasti valmistuvia ruokia, joista syntyi valmistumisvaiheessa mahdollisimman vähän tiskiä. Näin säästyi kaasua, vettä sekä tiskarilta vaivaa. Ruokatarvikkeiden säilytystilaa on rajallisesti, joten toimivimpia olivat reseptit, joissa ainesosat tuli käytettyä kokonaisuudessaan, eikä jääkaappiin jäänyt pilaantumaan vajavaisia purkkeja ja purnukoita. Kokkasin veneellä useammankin kerran jo kotona hyväksi todettuja arkiruokia, kuten Valion Chili con carnea sekä Yhteishyvän Broileri-kookoskeittoa. Chili con carnen resepti toimi niin hyvin, ettei valmistelun aikana tarvinnut liata edes maistelulusikkaa. Sitloodassa matkan aikana ateroidessa oli selkeä etu siitä, että ruoan saattoi syödä pelkällä haarukalla toisen käden pidellessä lautasta. Broilerikeittoon lisäsin pastaa, jotta koko miehistö sai vatsansa kylläiseksi kolmen litran kattilasta. Välttelimme paljon rasvakäryä aiheuttavien ruokien, kuten pihvien, leikkeiden ja lettujen paistamista. Rasva kun leviää helposti lieden ympäristöön ja kauemmaksikin salongin pintoihin, patjoihin sekä muihin tekstiileihin.

Chili con carnea laineilla

Satamissa oli usein myynnissä hyvää savukalaa ja toisinaan myös lähialueella tuotettuja juureksia ja vihanneksia. Tuore savukala maistui uusien perunoiden ja voikastikkeen kanssa, leivän päällä sekä salaatissa. Salaatteja varten mukana oli purkki silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja, jotain hyvää salaatinkastiketta sekä krutonkeja, siemeniä ja pähkinöitä. Näitä yhdistettynä tuoreiden salaattiainesten sekä savukalan tai kanan kanssa sai nopeasti aikaan maukkaita salaatteja.

Salaattia Rödhamnin savulohesta

Veneellä oltiin päiväsaikaan enimmäkseen ulkona ja nälkä saattoi yllättää salakavalasti. Miehistön verensokerin tilasta oli kuitenkin tärkeää huolehtiea etenkin matkojen aikana, joten helposti syötävää välipalaa täytyi olla saatavilla heti ja ruoankin piti yleensä olla valmista pian. Yksi suosittu välipala on ehdottomasti koiravahdin pelastukset, joiden ohjeen kippari on bongannut Vene-lehdestä vuosia sitten. En ole varma, mitä alkuperäinen ohje sisältää, mutta Melissan keittiössä ne tehtiin näin: pannulla paahdettiin pepperonimakkaran viipaleita ja niistä irronneessa rasvassa Pågen-rieskoja. Laitettiin rieskojen päälle rapeaksi paistettua pepperonimakkaraa, mozzarellaa, tomaattiaviipaleita, basilikaa ja ripaus rouhittua mustapippuria. Rieska taitettiin puoliksi ja tarjoiltiin suoraan pannulta talouspaperin mutkaan kääräistynä. Yksinkertaista ja hyvää! Tätä kannattaa kokeilla myös kotikeittiössä. Maku tuo varmasti monelle Mainetalla ja Melissalla seilanneelle mukavia purjehdusmuistoja.

Hundvaktensrädningar - Koiravahdin pelastus

Leipominen ei veneolosuhteissa juuri houkuttanut, mutta jälkiruoka tai pieni herkku kahvin kanssa silti usein maistui. Jälkkäreiden osalta turvauduimme suurelta osin kauppojen valmistarjontaan. Kauppalistaan kuului vakiona karkkia, suklaata ja jokin mahdollisimman mähmäinen pullapitko. Kaupan valmis mustikkapiirakka vaniljakastikkeen kanssa maistui oikein hyvältä. Tämän kesän hitti oli ehkä hieman yllättävä kaikessa yksinkertaisuudessaan - vadelmajaffakeksit runsaalla spraykermastruuttauksella! :)

Purjehdusharrastus ei suinkaan jää tauolle, vaikka Melissa pian nostetaankin talviteloille. Laivakokin osalta harrastus jatkuu talven aikana uusien reseptien etsimisenä ja testailuna sekä Pinterestissä olevan Melissan reseptivihkon täydentämisenä. Saariston satamat -facebookryhmästä löytämääni pannuleivän ohjetta ajattelin ainakin kokeilla pikapuoliin. Ehkäpä tulevana kesänä Melissan aamupalapöytään saadaan useammin vastapaistettua leipää.

20.7.2017 Korpoström - Kotisatama (20 nm)

Korpoströmissä heräsimme aamulla ja mietimme mitä teemme kun moottorista puuttuu jäähdytysnestettä. Ajatukset isommastakin viasta moottorissa kävi mielessä, mutta päätin kuitenkin konsultoida asiantuntijaa ja soitin veneen keväällä tarkastaneelle Paraisten venekeskukselle. Sain neuvoja puhelimessa olemaan huolehtimatta liikaa jos öljyn väri on normaalia ja lisätä vain jäähdytinnestettä tai vettä puuttuvan tilalle. Kun tämä oli tehty lähdimme liikkeelle ja pääsimme ilman ongelmia kotisatamaan. Olo oli erittäin huojentunut kun vene oli viimeinkin kiinni ja pääsimme kuin pääsimmekin turvallisesti perille.

Rantautumisen jälkeen oli vielä melkoinen urakka veneen laittamisessa kuntoon seuraavaa reissua varten. Olimme jo täyttäneet polttoainesäiliön ja tyhjentäneet septitankin, minkä lisäksi siivosimme veneen sisältä, kuivasimme pilssin, pesimme kannen, haimme lisää kaasua, kopistelimme tekstiilit, tyhjensimme vedet ja laitoimme veneen muutenkin kuntoon.

"Haasteet kuuluvat purjehtimiseen ja sopivina annoksina ne ovat todellista purjehduksen suolaa."

Kaiken kaikkiaan kolmen ja puolen viikon kesälomapurjehduksemme oli varsin antoisa, mutta monet vastoinkäymiset varjostivat purjehdusta. Lisäksi tekisimme jotain toisin seuraavalla kertaa. Melissa sopii parhaiten noin 4-6 hengen miehistölle ja mahdollisesti ensi kesänä mitoitamme vieraiden määrän tähän.

Tekee mieli listata reissullamme sattuneet vastoinkäymiset:

GoPro -kameran kuvausvarsi mereen 5.7.2017 @ Houtskari
Jääkaappi lakkasi toimimasta 7.7.2017 @ Sottunga
Vieraalla puhkesi korvatulehdus 8.7.2017 @ Kastelholm
Kakkaa naamalle septitankin tyhjennyksen yhteydessä 12.7.2017 @ Maarianhamina
Lompakon hävittäminen 13.7.2017 @ Degerby
Kaasua ei ollutkaan saatavilla vaikka etukäteen varmistettiin 14.7.2017 @ Kökar
Moottorin jäähdytysvesi lakkasi kiertämästä ja pakoputki suli 17.7.2017 @ Jurmo
Moottorissa liian vähän jäähdytysnestettä 18.7.2017 @ Korpoström

Aika paljon sattui ja tapahtui. Juuri enempää ei yhteen reissuun olisi tarvinnut tulla vastoinkäymisiä. Tätä postausta kirjoittaessa toisen omistajapariskunnan kesälomapurjehdus on jo takanapäin ja mekin teimme viime viikonloppuna onnistuneen viikonloppupurjehduksen. Kesälomapurjehduksemme jälkeen teknisiä ongelmia veneessä ei ole enää ollut, josta tietysti hiukan herää kysymys miksi kaiki ongelmat sattuivat juuri meidän reissulle? Kun aikaa reissusta kuluu, pystyy ongelmia tarkastelemaan vähän objektiivisemmin. Haasteet kuuluvat purjehtimiseen ja sopivina annoksina ne ovat todellista purjehduksen suolaa.

Alla olevassa kuvassa näkyy päivittäiset legit ja nopeudet. Reissumme oli datan perusteella aika rento, legit oli noin 20 nm mittaisia ja väliin mahtui useita välipäiviä. Rentoa eteneminen toki oli ja jos vene olisi toiminut moitteettomasti, olisi reissu voinut olla todella onnistunut. Laitan tähän loppuun vielä muutamia kuvia reissun huippuhetkistä.