ulkosaaristossa: Katastrofin aineksia Jurmossa

17.7.2017 Kökar Sandvik - Jurmo (25nm)

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa

Jurmon loputonta kivikkoa.

Kesälomapurjehduksen viimeiselle legille saimme seuraksemme siskon perheen, jotka saapuivat Kökariin saaristolautalla. Saimme taas veneen täyteen innokkaita purjehtijoita, mikä oli erittäin toivottua pienen reissuväsymyksen ja useamman satamassa vietetyn päivän jälkeen.

Vieraiden mukana saimme hiukan korjausvälineitä ja osaamista, ja teimme pienen fiksauksen jääkaappiin vetämällä sähköjohdot suoraan akulta sulakkeen kautta jääkaappikoneelle. Pyrimme tällä eliminoimaan jännitehäviön, joka oli jopa 2 volttia vanhoilla kaapeleilla. Korjaus auttoi osittain: Nyt kone jaksoi käydä jännitteen laskiessa akulla, mutta silti jääkaapin viilenemisongelma ei korjaantunut kokonaan.

Teimme pienen fikauksen jääkaappin ja vedimme kaapeli suoraan akulta kylmäkoneelle.

Kökarissa vietetyn yön jälkeen lähdimme aikaisin aamulla jo ennen aamupalaa purjehtimaan suunnitelmien mukaisesti kohti Jurmoa. Purjehdus sujui hyvin, tuuli oli suotuisa ja Jurmo lähestyi jo vähän puolen päivän jälkeen vaikka matka oli tälle miehistölle kohtuullisen pitkä. Käynnistimme moottorin ja laskimme purjeet, mutta kääntäessämme veneen kohti satamaa kuulosti moottori vähän oudolta. Katsoin tuleeko pakoputkesta jäähdytysvettä ja sitä ei tullut ollenkaan! Veneissä jäähdytysveden virtausta täytyy seurata tarkkaan, koska ilman jäähdytystä moottori ja pakoputkisto ylikuumentuu. Sammutin moottorin, avasin keulapurjetta ja pääsimme myötäisessä tuulessa sataman alueelle. Satamassa moottori täytyi käynnistää uudelleen, koska rantautuminen purjeilla ei oikein ole mahdollista. Olimme varautuneet peräparkkiin, mutta jouduimme sivutuulen ja täyden sataman vuoksi muuttamaan suunnitelmaa ja virittelemään köydet keulaparkkia varten, mikä vielä pidensi moottorin käynnissäoloaikaa.

Yleinen syy merivesikierron loppumiseen on rikkoutunut siipipyörä, muita syitä voi olla esimerkiksi tukkeumat suodattimissa tai muissa osissa jäähdytysjärjestelmää. Avasimme siipipyörän kannen, jota ei varmasti ollut avattu pitkään aikaan ja vian syy selvisi: Siipipyörässä ei ollut enää yhtään siipeä jäljellä. Veneestä löytyi onneksi uusi siipipyörä ja aloimme toiveikkaasti vaihtamaan tätä paikalleen vain huomataksemme että varaosan keskireikä on liian pieni ja se ei sovi moottoriin. Sattumalta veneestä löytyi hiomapaperia ja viila, joten ei muuta kuin hommiin ja kolmen tunnin reippaan hionnan jälkeen siipipyörä solahti moottoriin ja vesi alkoi taas pärskimään pakoputkesta.

Siipipyörän kaikki lavat olivat menneet poikki

Siipipyörän keskireiän hionta oli tuskallista hommaa.

Hiukan ihmeteltiin kun vettä ei kuitenkaan tullut pakoputkesta tyhjäkäynnillä, mutta vasta kun nostettiin kierroksia. Olin jo valmis unohtamaan koko asian kun siskon mies tutki pakoputkea vähän tarkemmin ja huomasi uuden koekäytön aikana pakoputken vesilukon vuotavan vettä ja pakokaasuja sisätiloihin. Vika oli todella paha, sillä muovinen pakoputki olisi voinut syttyä palamaan mikäli ongelmaa ei olisi huomattu ajoissa. Tässä vaiheessa alkoi jo pieni epätoivo hiipiä mahdetaanko me päästä omin avuin enää pois täältä. Veneessä ei ollut välineitä muovisen vesilukon paikkaamiseen, mutta onneksi viereisen veneen kippari oli varustanut veneensä kaikilla mahdollisilla työkaluilla ja varusteilla ja lainasi meille porakoneen ja sähköt veneestä, pultteja, sikafleksiä eli kaikkea mitä korjaukseen tarvitaan. Vesilukko saatiin paikattua, mutta jouduimme yöpymään epätietoisina toimiiko korjaus, koska uutta koekäyttöä ei voinut tehdä kun sikafleksi oli vielä märkää.

Vaihtoehtona veneen saamiselle kuntoon oli tilata veneelle meripelastusseuran hinaus, joka olisi maksanut varmasti useita satoja euroja kaukaa ulkosaaristosta johonkin korjaussatamaan. Hinaus ei houkutellut kalliiden ja ennalta arvaamattomien kustannusten vuoksi, muttei myöskään koska ei tiedä kuinka kovaa venettä tultaisiin hinaamaan, todennäköisesti kuitenkin aika kovaa.

Vesilukko korjaantui porakoneella, pulteilla ja sikafleksillä.

Kun moottori oli korjattu päästiin vihdoinkin kävelylle Jurmon upealle saarelle. Moottorinkorjauksen jälkeen tarvitsikin vähän tuuletusta ja sattumalta aurinko paistoi upeasti sinä iltana Jurmon rannoille. Jurmo on merenpäällinen osa Salpausselän jatketta. Jurmon molemmat päät on muodoiltaan terävät ja jatkuvat matalikkoina pitkälle meren alla. Loputtomat kivikot ja aivan erityinen maisema tekevät Jurmosta täysin ainutlaatuisen paikan. Jurmon kivisiä rantoja käveleminen on terapeuttista hommaa: Saari on suuri ja samanlaista rantakivikkoa jatkuu lähes loputtomiin. Aaltojen kohinaa rannassa voi kuunnella vaikka kuinka pitkään eikä kävellessä matkan etenemistä välttämättä oikein huomaa. Olisi tietysti ollut mukavaa viettää tällä upealla saarella hiukan pidempään, mutta tällä kertaa tekniset haasteet veivät kaiken ylimääräisen ajan ja energian.