 |
| Maisema Seilissä |
Melissan ensipurjehdukselle lähdettiin perjantaina töiden jälkeen ajamalla ensin Helsingistä Paraisille. Perheellisille lähdöt eivät tunnetusti ole kovin nopeita joten satamaan saavuttiin vasta puoli yhdentoista aikaan ja oli täysin selvää ettei perjantaina vielä lähdetä reissuun. Itse asiassa meni puoli kahteen asti yöhön ennen kuin pääsimme kaikki nukkumaan, niin paljon kaikenlaista puuhaa oli veneen laittamisessa asuttavaan- ja lähtökuntoon. Seuraavana aamuna toinen veneen omistajapariskunta tuli veneelle ja aloimme valmistelemaan lähtöä liikkeelle.
Huolellisten suunnitelmien jälkeen köydet irroitettiin noin neljän aikaan iltapäivällä ja halusimme ottaa mahdollisimman rennosti lyhyen matkan, joten päätimme purjehtia noin kuuden mailin matkan läheiselle Seilin saarelle. Sää Airistolla oli uskomattoman kaunis, aurinko paistoi ja tuuli puhalsi leppoisasti eikä aallokkoa ollut. Autopilotti ohjasi ja Melissa purjehti nätisti jopa kuutta solmua. Täytyy sanoa ettei tämä juuri Mainetalla kryssimistä muistuttanut, vaikka vastatuuleen mentiinkin.
 |
| Purjehdussää Airistolla oli täydellinen |
Seilissä yritimme ensin rantautua asemalaituriin, mutta vaikka visitseili -sivuilla niin lukee, ei laituriin ollut sallittua kieltomerkeistä päätellen rantautua. Kiersimme niemenkärjen ja ankkuroiduimme muiden veneiden tehdessä tilaa Kirkkolaituriin.
 |
| Söimme tortilloja |
Sunnuntaina kävimme kävelyllä Seilissä. Toukokuinen luonto näytti aurinkoisessa säässä todella upealta. Kuvat puhukoot puolestaan. Vaikka Seilillä on karu menneisyys, toivottavasti kuitenkin saaren asukkaat ovat edes ajoittain osanneet nauttia kauniista maisemista, puiden läpi välkkyvästä merimaisemasta ja upean puistomaisesta tunnelmasta.
 |
| Puu Seilin kirkon pihalla |
 |
| Portti ja tie Seilissä |
 |
| Joka puolella välkkyvä meri on Seilissä hienointa |
 |
| Sairaalarakennuksia Seilissä |
Paluumatkalla pysähdyimme Airiston saaristohotellinrannassa polttoainetäydennyksellä ja laittamassa ruokaa. Samalla pääsimme harjoittelemaan peräparkkeeraamista Melissalla, huomasimme nimittäin että kulkeminen on perän kautta huomattavasti helpompaa kuin keulasta. Hiukan tuntuu että peräparkkia tullaan harrastamaan aina kuin se on mahdollista.
 |
| Melissa Airistolla. Tuosta on suht kätevä nousta veneeseen. |
 |
| Tuulimittari oli jäänyt jumiin joten sitä täytyi käydä vetristämässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti