map

Pages

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Nilkuttaen Korpoströmiin ja moottorin korjausta

18.7.2017 Jurmo - Korpoström (21nm)





Katastrofipäivän jälkeisenä aamuna heräsimme Jurmossa ja teimme aamupalaksi kaurapuuroa. Koko yhdeksän hengen miehistö sai aamupalakseen vain puuroa, koska jääkaappi ei toiminut ja Jurmon kaupassa ei ollut sopivia ruokia tarjolla. Edellisen illan tonnikalasalaatin jälkeen vahvempikin aamupala olisi kelvannut, mutta puurolla kuitenkin mentiin tällä kertaa. 

Aamupuuron jälkeen jännitimme toimivatko edellispäivänä tehdyt korjaukset ja pääsemmekö liikkeelle omin avuin. Käynnistimme moottorin ja kaikki näytti toimivan niin kuin pitääkin: Jäähdytysvesi roiskui pakoputkesta ja mitään ylimääräisiä vuotoja ei moottorissa enää ollut, joten ei muuta kuin liikkeelle ja kohti Korpoströmiä.

Luottamus moottoriin oli kuitenkin aika heikko, joten käytimme moottoria mahdollisimman vähän. Tuuli oli onneksi melko suotuisa ja pääsimme koko matkan vain yhdellä halssin vaihdolla ja ajamalla moottorilla yhteensä muutaman mailin. Rantautuessamme Korpoströmin aurinkoiseen satamaan fiilis oli melko korkealla, olimme jälleen sivistyksen ja palveluiden ääressä ja ennen kaikkea hinausta ei tarvinnut tilata tällä kertaa. 

Seuraavana aamuna menimme parin päivän paastoamisen päätteeksi Korpoströmin hotellin aamupalalle. Kymmenen euron hintaan saa maittavan aamupalan, jonka parhaita asioita on maukas uunipuuro ja juureen itse leivotut sämpylät. Tuli syötyä aika runsaasti kun edessä oli reipas matka kahden lauttavälin päähän Turkuun moottorin osia hakemaan ja takaisin.


Korpoströmin aamupala on maittava ja runsas
Turusta haimme osien lisäksi vaimon sukulaisilta lainaan akkuporakoneen. Reissu sujui varsin sujuvasti sillä onneksi keskellä viikkoa ja päivää Nauvon ja Korppoon lautoilla ei ollut ruuhkaa. Kun osat oli saatu veneeseen, niiden asentaminen oli lopulta melko helppo homma. Ainoa enemmän aikaa vienyt vaihe oli katkenneen pultin poraaminen pois kierteiltään. Kiitoksia vielä kerran siskon miehelle avusta ja uskomattomasta taidosta saada koneet toimimaan!


Vesilukko paikallaan. Ilman vettä tämä sulaa joten kannattaa olla tarkkana!

Yksi impellerin kannen pultti katkesi irrotettaessa ja jouduttiin poraamaan pois.
Iltapäivällä Siskon perhe lähti kotiin ja jäimme taas omalla porukalla veneelle. Juttelimme moottorihaasteista veneen toisen osakkaan kanssa ja hän vinkkasi että nesteet kannattaa vielä tarkistaa. Tutkin illan päälle moottoriöljyn ja se näytti olevan ihan ok. Avasin lämmönvaihtimen tarkistaakseni jäähdytysnesteen ja suorastaan järkytyin kun en tavoittanut sormella kokeillessani nestepintaa ollenkaan, jäähdytinnestettä oli aivan liian vähän. Jäähdytinnesteen puuttuminen voi johtua viallisesta moottorista, mutta neste vähenee myös ajan kuluessa jos nestettä ei lisätä huoltojen yhteydessä. Jos moottori ei olisi kunnossa, olisimme jälleen loukussa satamassa, emmekä pääsisi minnekään ilman ulkopuolista apua. Tässä vaiheessa kotiin pääseminen alkoi tuntua jo melko huokuttelevalta ajatukselta.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Katastrofin aineksia Jurmossa

17.7.2017 Kökar Sandvik - Jurmo (25nm)



Jurmon loputonta kivikkoa.

Kesälomapurjehduksen viimeiselle legille saimme seuraksemme siskon perheen, jotka saapuivat Kökariin saaristolautalla. Saimme taas veneen täyteen innokkaita purjehtijoita, mikä oli erittäin toivottua pienen reissuväsymyksen ja useamman satamassa vietetyn päivän jälkeen. 

Vieraiden mukana saimme hiukan korjausvälineitä ja osaamista, ja teimme pienen fiksauksen jääkaappiin vetämällä sähköjohdot suoraan akulta sulakkeen kautta jääkaappikoneelle. Pyrimme tällä eliminoimaan jännitehäviön, joka oli jopa 2 volttia vanhoilla kaapeleilla. Korjaus auttoi osittain: Nyt kone jaksoi käydä jännitteen laskiessa akulla, mutta silti jääkaapin viilenemisongelma ei korjaantunut kokonaan.

Teimme pienen fikauksen jääkaappin ja vedimme kaapeli suoraan akulta kylmäkoneelle.
Kökarissa vietetyn yön jälkeen lähdimme aikaisin aamulla jo ennen aamupalaa purjehtimaan suunnitelmien mukaisesti kohti Jurmoa. Purjehdus sujui hyvin, tuuli oli suotuisa ja Jurmo lähestyi jo vähän puolen päivän jälkeen vaikka matka oli tälle miehistölle kohtuullisen pitkä. Käynnistimme moottorin ja laskimme purjeet, mutta kääntäessämme veneen kohti satamaa kuulosti moottori vähän oudolta. Katsoin tuleeko pakoputkesta jäähdytysvettä ja sitä ei tullut ollenkaan! Veneissä jäähdytysveden virtausta täytyy seurata tarkkaan, koska ilman jäähdytystä moottori ja pakoputkisto ylikuumentuu. Sammutin moottorin, avasin keulapurjetta ja pääsimme myötäisessä tuulessa sataman alueelle. Satamassa moottori täytyi käynnistää uudelleen, koska rantautuminen purjeilla ei oikein ole mahdollista. Olimme varautuneet peräparkkiin, mutta jouduimme sivutuulen ja täyden sataman vuoksi muuttamaan suunnitelmaa ja virittelemään köydet keulaparkkia varten, mikä vielä pidensi moottorin käynnissäoloaikaa.

Yleinen syy merivesikierron loppumiseen on rikkoutunut siipipyörä, muita syitä voi olla esimerkiksi tukkeumat suodattimissa tai muissa osissa jäähdytysjärjestelmää. Avasimme siipipyörän kannen, jota ei varmasti ollut avattu pitkään aikaan ja vian syy selvisi: Siipipyörässä ei ollut enää yhtään siipeä jäljellä. Veneestä löytyi onneksi uusi siipipyörä ja aloimme toiveikkaasti vaihtamaan tätä paikalleen vain huomataksemme että varaosan keskireikä on liian pieni ja se ei sovi moottoriin. Sattumalta veneestä löytyi hiomapaperia ja viila, joten ei muuta kuin hommiin ja kolmen tunnin reippaan hionnan jälkeen siipipyörä solahti moottoriin ja vesi alkoi taas pärskimään pakoputkesta.

Siipipyörän kaikki lavat olivat menneet poikki
Siipipyörän keskireiän hionta oli tuskallista hommaa.

Hiukan ihmeteltiin kun vettä ei kuitenkaan tullut pakoputkesta tyhjäkäynnillä, mutta vasta kun nostettiin kierroksia. Olin jo valmis unohtamaan koko asian kun siskon mies tutki pakoputkea vähän tarkemmin ja huomasi uuden koekäytön aikana pakoputken vesilukon vuotavan vettä ja pakokaasuja sisätiloihin. Vika oli todella paha, sillä muovinen pakoputki olisi voinut syttyä palamaan mikäli ongelmaa ei olisi huomattu ajoissa. Tässä vaiheessa alkoi jo pieni epätoivo hiipiä mahdetaanko me päästä omin avuin enää pois täältä. Veneessä ei ollut välineitä muovisen vesilukon paikkaamiseen, mutta onneksi viereisen veneen kippari oli varustanut veneensä kaikilla mahdollisilla työkaluilla ja varusteilla ja lainasi meille porakoneen ja sähköt veneestä, pultteja, sikafleksiä eli kaikkea mitä korjaukseen tarvitaan. Vesilukko saatiin paikattua, mutta jouduimme yöpymään epätietoisina toimiiko korjaus, koska uutta koekäyttöä ei voinut tehdä kun sikafleksi oli vielä märkää.

Vaihtoehtona veneen saamiselle kuntoon oli tilata veneelle meripelastusseuran hinaus, joka olisi maksanut varmasti useita satoja euroja kaukaa ulkosaaristosta johonkin korjaussatamaan. Hinaus ei houkutellut kalliiden ja ennalta arvaamattomien kustannusten vuoksi, muttei myöskään koska ei tiedä kuinka kovaa venettä tultaisiin hinaamaan, todennäköisesti kuitenkin aika kovaa.

Vesilukko korjaantui porakoneella, pulteilla ja sikafleksillä. 

Kun moottori oli korjattu päästiin vihdoinkin kävelylle Jurmon upealle saarelle. Moottorinkorjauksen jälkeen tarvitsikin vähän tuuletusta ja sattumalta aurinko paistoi upeasti sinä iltana Jurmon rannoille. Jurmo on merenpäällinen osa Salpausselän jatketta. Jurmon molemmat päät on muodoiltaan terävät ja jatkuvat matalikkoina pitkälle meren alla. Loputtomat kivikot ja aivan erityinen maisema tekevät Jurmosta täysin ainutlaatuisen paikan. Jurmon kivisiä rantoja käveleminen on terapeuttista hommaa: Saari on suuri ja samanlaista rantakivikkoa jatkuu lähes loputtomiin. Aaltojen kohinaa rannassa voi kuunnella vaikka kuinka pitkään eikä kävellessä matkan etenemistä välttämättä oikein huomaa. Olisi tietysti ollut mukavaa viettää tällä upealla saarella hiukan pidempään, mutta tällä kertaa tekniset haasteet veivät kaiken ylimääräisen ajan ja energian.

Jurmon niittyjä


 
Salpausselkää. Jurmo koostuu pääasiassa pienistä pyöreistä kivenmurikoista 

Jurmon kylä auringon laskiessa 

Jurmon kylänraittia 

Merikaali kukki upeasti Jurmossa

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Satamaelämää Kökarissa

14.7.2017 Degerby - Kökar Sandvik (23nm)



Päätimme purjehtia Degerbystä suoraan Kökariin, vaikka meillä olisi ollut aikaa käydä vielä jossain satamassa ennen uuden miehistön saapumista parin päivän kuluttua. Halusimme ottaa reissun tässä vaiheessa rennosti ja viettää muutaman rennon satamapäivän. Sandvik on satamaelämään hyvä ja viihtyisä paikka, joten suuntasimme sinne.

Föglön selältä Kihdille on kaksi väylää, toinen on syvä ja kiertää etelään suunnattaessa, toinen taas on matala ja oikaisee hiukan. Matalamman väylän syvyydeksi on merkitty 1,8 m, mikä tarkoittaa matalimmissa kohdissa syvyyden olevan alavedellä vähintään 2,4 m. Melissan syväys on 1,6 m, ja hiukan jännitti lähteä ajamaan tätä Sandön ja Salsön välistä väylää, joka on kauttaaltaan melko matalaa. Vedenkorkeus oli 17cm plussalla, joten uskalsimme kuitenkin lähteä tälle oikoreitille. "Saariston satamat" -fb-ryhmässä tiedettin väylän matalat paikat: Väylän molemmissa päissä ja lossin lähellä yksittäisen punaisen viitan lähellä. Ja olihan siellä matalaa: Kaiku näytti paikoitellen alle kahta metriä, mutta luotain on jonkin verran pinnan alla, ja uskoisin näissäkin kohdissa olevan vähän syvempää. Luodot, karit ja rannat tulivat erittäin lähelle ja maisemat oli upeat. Ehkä ensi kerralla kuitenkin kierrän syvempää väylää, ainakin jos sää ei ole yhtä tyyni ja aurinkoinen kuin tällä kertaa.



Maisemia Sandön ja Salsön väliseltä matatalta väylältä


Kun väylä on kapea, tietää toisaalta tarkalleen missä purjehtii
Karit ja luodot ohitettiin lähietäisyydeltä
Kökariin rantauduttuamme koimme parikin takaiskua: Ensinnäkin laiturin oikean puolen poijut oli lähempänä kuin veneen mitan päässä laiturista, minkä vuoksi rantautuminen meni säätämiseksi. Kun olin menossa maksamaan satamamaksua, huomasin ettei lompakkoa löytynyt mistään. Kortit sulkuun ja pakko totuttautua elämään ilman maksuvälineitä kunnes pääsee kotiin. Lisäksi kaasu alkoi olemaan finaalissa ja Sandvikissa ei ollutkaan Melissaan sopivaa 2 litran kaasupulloa, vaikka olin asian varmistanut soittamalla satamaan etukäteen. Vähän heikosti lähti tämä satamaelämä käyntiin tällä kertaa.

Parin päivän ajan nautimme aurinkoisesta ja jopa kuumasta säästä ja täyden sataman tunnelmasta. Aika kului huoltotoimissa, blogitekstejä kirjoitellessa, soudellessa kumiveneellä, saunoessa ja lasten kanssa leikkiessä. Ajattelimme että purjehtimisen pitää olla enemmän tällaista, ehkä ensi vuonna teemme parin päivän siirtymiä ja olemme sitten suosiolla useamman päivän paikallaan. Viikonloppu Sandvikissa sujui varsin mukavasti. Jääkaappi reistaili jälleen, mutta satamapuodista sai ostaa ruokaa ja sitä pystyi säilyttämään yleisessä jääkaapissa.

Veneet vaihtuivat ympärillä ja jokaisen veneen kanssa oli samanlaista säätöä liian lähellä olevien poijujen vuoksi. Vinkkinä satamien suunnittelijoille että poijut pitää olla riittävän kaukana tai vaihtoehtona on paalukiinnitys tai Välimerellä paljon käytetty "Mooring line".

Tyynessä satamassa on mukava käydä soutelemassa

Sandvikin satamassa oli ruuhkaa koko viikonlopun

Aurinko paistoi lämpimästi




Sandvik on suosittu ankkurointisatama.

Sandvikissa on lapsille kiva leikkipaikka 

Sandvik helteisenä päivänä