map

Pages

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Melissan kevätkunnostus





Melissan kevätkunnostus kesti tänä keväänä pitkään, sillä kaikenlaista korjattavaa ja puunattavaa oli paljon. Työt aloitettiin maaliskuun 23. päivä ja homma saatiin maaliin vesillelaskupäivänä 25. toukokuuta. Tässä välissä käytännössä kaikki lauantait menivät aamusta iltaan venettä kunnostaessa, sunnuntait nettiä selatessa ja uusia tarvikkeita tilatessa ja illat tarvikkeita hankkien seuraavan viikonlopun tehtäviä varten. Työmäärä oli valtava, mutta onneksi se on nyt tehty, vene toimii hyvin ja samalla opimme veneestämme erittäin paljon.

Pedestaalin aukkojen paikkaus

Melissan pedestaalissa oli ylimääräisiä reikiä ja aukot olivat uusille instrumenteille liian suuret. 

Ensiksi ylimääräisiin aukkoihin laitettiin lasikuitumattoa ja epoksia

Tämän jälkeen hiontaa, gelcoat -täytettä, hiontaa, gelcoat -täytettyä ja lisää hiontaa ja lopulta ylimääräiset aukot katosivat kokonaan

Sähköjärjestelmän parannus

Melissaan valittiin pitkän harkinnan jälkeen perinteinen diodi erottamaan akut toisistaan. Muita vaihtoehtoja olisi olleet erilaiset releet ja transistorilla toimivat ratkaisut. Emme saaneet kunnollista käsitystä miten älylataus toimii releiden kanssa ja transistoriratkaisut olivat aika kalliita. Diodi on käytännössä vikaantumaton, mikä painoi vaakakupissa melko paljon. Diodi laskee jännitettä 0,7V minkä vuoksi akkua ei saa moottorilla aivan täyteen, mutta tätä varten meillä on AC-laturi ja aurinkopaneeli


Molemmat akut vaihdettiin uusiin. Hupiakuksi valitsimme Sunwindin  "niin suuren kuin mahtuu" AGM -akun


Uusi hupiakku oli niin suuri, että jäähdytysletkuihin täytyi tehdä ylimääräinen mutka
Merivesipumppu jäi vuotamaan hiukan viimekesäisen episodin jäljiltä. Tiivistäminen vaati kannen pintojen vesihionnan ja yhden pultin korvaamisen uudella kokoa suuremmalla pultilla


Kannelle asennettiin 50W aurinkopaneeli
Akun valvontamittarin Shuntti, joka mittaa läpikulkevaa virtaa 

Akun valvontamittarista näkee virran ulos tai sisään, jännitteen ja summittaisesti akun varaustason. Vaikuttaa laitteena erittäin pätevältä 
Vanha AC- laturi lakkasi toimimasta ja tilalle vaihdettiin 20 ampeerin laturi tuplakaapeleilla

Korjaukset ja kevätkunnostus

Peräkannen tiikki alkoi harmiksemme repsottamaan kulmasta
Puhdistus, sikaflexiä ja paino päälle muutamaksi päiväksi ja tiikki oli taas paikallaan


Kannen ja kylkien vahaukseen tarvitaan kunnollinen vahauskone. Kierrosluvun säädöllä varustettu tehokas kone on täysin välttämätön työkalu



Uudella koneella vahaus alkoi luistaa ja pinnat kiiltämään


Samaan aikaan urakoitsija sai pohjan maalauksen valmiiksi. 


Uusi sininen pohja on siisti ja tyylikäs




Melissan perään saatiin viimeinkin veneen oikea nimi. Tähänkin hommaan kului puolikas miestyöpäivä

Lämmittimen korjaus


Melissan diesellämmitin ei ole toiminut koko aikana kunnnolla ja päätin ottaa selvää missä vika on. Itse laite näytti olevan hyvässä kunnossa, joten mittasin vain anturit ja totesin niiden olevan ok

Termostaatin anturin vastus oli sen sijaan jotain aivan muuta kuin manuaalissa, joten kokeilin vaihtaa anturin tilalle säätövastuksen ja lämmitin alkoi toimimaan!

Kun vika oli paikallistettu, netistä uusi lämpötila-anturi-säädin ja asennus paikalleen. Ei tarvinnut vielä ostaa uutta lämmitintä vaikka "asiantuntijat" niin kovasti väittivät

Jääkaapin koneikon vaihto

Edellisenä kesänä tuskailimme oireilevan jääkapin kanssa ja tänä kesänä luulimme aluksi että kone kuitenkin toimii. Ei toiminut ja vaihdoimme koneikon uuteen. 

Asennus oli lopulta melko helppo tehdä itse. Isothermin koneikossa kaikki putket on täynnä kylmäainetta valmiiksi ja kun erikoisliittimet laittaa kiinni tiivistyy ne itsestään ja mitään erikostyökaluja ei tarvita.


sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Melissan syyshuolto ja talvitelakointi


Melissa purjehdittiin Espooseen lokakuun alussa, mutta Espoon kaupunki kieltäytyi myöntämästä talvisäilytyspaikkaa ennen kuin lokakuun puolen välin jälkeen. En ihmettele pursiseurojen satamien olevan niin suosittuja: Espoon kaupunki ei pystynyt myöntämään meille väliaikaista laituripaikkaa ollenkaan ja talvipaikan vasta todella myöhään syksyllä, kun Espoon pursiseuralta laituripaikan sai kahdesssa päivässä viikonlopun aikana kyselemällä facebookissa ja talvipaikan olisi saanut samalla. Meillä ainoat syyt käyttää kaupungin palveluita on hiukan alhaisempi hinta ja pursiseurojen jäsenyyden mukana tulevat velvoitteet, kuten yövartiointi jopa kaksi kertaa vuodessa. 


Melissa nostopäivän 15.10. aamuna EPS:n laiturissa. Laiturit ja Melissan kansi olivat jään peitossa, onneksi meri oli vielä sulana :)
Talvipaikkaa odotellessa meillä oli muutama viikko aikaa tehdä talvitelakoinnin valmisteluita ja huoltoja veneelle. Paraisilla Melissan masto oli pystyssä myös talvella, kun normaalisti masto lasketaan alas. Emme tienneet millaisen talvisäilytyspaikan Melissa saa ja voiko paikassa säilyttää mastoa telineellä, joten  rakensimme veneen kannelle mastopukit. Kun lopulta saimme talvipaikan, huomasimme että olisi maston voinut laittaa naapuriveneen tapaan maassa olevien paljon pienempien pukkien päälle.


Mastopukit teimme painekyllästetystä materiaalista
Teimme kattavan moottorin huollon mukaan lukien öljyn, laturin hihnan,  jäähdytinnesteen, polttoaineen-, ilman- ja öljynsuodattimen vaihdon. Jäähdytysnesteen vaihto oli kaikkein vaativin homma ja hiukan nihkeä senkin vuoksi että nesteet joutui käytännössä valuttamaan tyhjennysletkujen puuttuessa moottoritilaan ja kuivaamaan sieltä rätillä. Kun nesteet oli saatu pois koneesta uuden nesteen saaminen moottoriin ja lämminvesiboileriin vaati järjestelmän ilmaamista.

Jäähdytinnesteen vaihtoa. Vanha jäähdytinneste täytyi ensin valuttaa moottoritilaan ja kuivata sieltä pois napolla ja räteillä


Vanha moottorin ja vesilukon välinen pakoputken pätkä oli liian lyhyt uudelle vesilukolle ja vaihdettiin hiukan pidempään

Melissa nostettiin ylös 15.10. Veneen nosti Kuljetus Karttunen Oy, jota voin erittäin lämpimästi suositella. Kertaakaan aikaisemmin maston lasku ja veneen nosto ei ole mennyt näin kätevästi ja nopeasti, vaikka teimme tämän homma Melissalla ensimmäistä kertaa. Olimme toki valmistelleet veneen nostoa varten huolella, mutta hämmästyttävää oli että autonkuljettajan lisäksi maston laskuun tarvittiin vain yksi henkilö, kun kuski tietää mitä tekee ja osaa ohjeistaa oikealla tavalla.


Melissa matkalla talvitelakalle

Kun Melissa saatiin pukin päälle, piti vielä rakentaa katos pressuja varten. Tässä vaiheessa alkoi olla jo marraskuu ja päivät lyhetä ja kylmetä uhkaavasti. Katoksen tekeminen ja veneen siivoaminen olivat viimeiset ponnistukset, joihin kului monta pitkää ja pimeää iltaa kylmällä ja tuulisella talvisäilytysalueella. Näiden jälkeen syksyn tehtäviin kuului vielä pohjan hionta kevään maalausta varten, mutta meille alkoi riittää venehommat tältä kaudelta. Edelliset 5-6 viikkoa mukaan lukien viikonloput oli menneet veneen parissa ja motivaatio käyttää vielä seuraavat 2-3 viikkoa alkoi lähennellä nollaa. 

Tilasimme pohjan kunnostuksen urakoitsijalta, jonka kanssa asiointi sujui hyvin. Saimme helposti sovittua lasimurskan käytöstä puhalluksessa, mikä on sallittu puhallusmateriaali Espoon satamissa ja muistakin yksityiskohdista, kuten hionnasta gelcoat- pinnalle. Lopulta meidän ei tarvinnut tavata urakoitsijaa ollenkaan eikä käydä edes näyttämässä venettä. Etumaksun jälkeen urakoitsija vain lähetti eräänä joulukuun iltana kuvan, josta selkeästi näki että homma oli tehty kun Melissan pohjan väri oli vaihtunut punaisesta valkoiseksi. Tähän asti  pohjan kunnostuksen tilaaminen vaikuttaa erittäin hyvältä ratkaisulta ja odotamme myös maalauksen onnistuvan yhtä sujuvasti kevään puolella.





Veneen siirtopurjehdus Espooseen


30.9.2017 Stormalö (Parainen) - Byxholm (Tammisaari) (61nm)
1.10.2017 Byxholm (Tammisaari) - Espoo (52nm) 

Kesän lopulla päätimme siirtää Melissan Paraisilta Espooseen hiukan lähemmäksi, sillä asumme kaikki veneen omistajat pääkaupunkiseudulla. Veneen pitäminen Paraisilla onnistui ihan hyvin tänä kesänä, mutta käytännössä kolmen tunnin matka veneelle on aika pitkä. Samalla veneen huoltaminen Paraisille olisi ollut aika haastavaa monestakin syystä.

Veneen siirto ei kuitenkaan ole ihan triviaalia. Helpoiten veneen saisi tuotua tilaamalla  maantiekuljetuksen, mutta tämä vaihtoehto olisi ollut kaikkein kallein. Toinen vaihtoehto oli purjehtia vene itse Espooseen, mikä käytännössä toteutettiin. Itse purjehtiminen tuli hiukan edullisemmaksi, mutta äärimmäisen työlääksi. Veneen siirrossa piti tehdä seuraavia asioita:
  • Veneen pukin siirto Paraisilta Espooseen
  • Purjehdus Espooseen noin 120 merimailia viikonlopun aikana
  • Väliaikaisen laituripaikan hankkiminen Espoosta
  • Talvisäilytyspaikan hankkiminen Espoosta

Veneen pukin siirto omin avuin osoittautui haastavaksi, koska pukki on todella suuri, 6 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Etelä-Suomesta lähin riittävän iso peräkärry löytyi Tampereelta, joten yksi kokonainen viikonloppu meni peräkärryn hakemisessa, pukin kuljetuksessa ja peräkärryn palauttamisessa. Homma meni aikalailla överiksi kun vasta puolen yön jälkeen sunnuntain vastaisena yönä olimme pudottamassa pukkia kärryn päältä Espoon talvisäilytysalueelle.



Melissan purjehtiminen Paraisilta Espooseen jouduttiin siirtämään viikolla eteenpäin huonon sään vuoksi ja onneksi siirrettiin, sillä lopulta lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna oli varsin inhimillinen keli siirtopurjehdukselle. Haasteeksi matkapurjehdukselle näin myöhään syksyllä muodostuu valoisan ajan riittävyys. Laskeskelin, että jos nopeus putoaa alle viiden solmun ei valoisa aika enää riitä koko matkaan viikonlopun aikana. Leveitä ja valaistuja väyliä voi hyvin purjehtia pimeässä, mutta kapeilla väylillä riskit kasvaa melko suuriksi varsinkin jos tuulee yhtään voimakkaammin.


Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna 30.9. noin kuuden aikaan ajamalla ensin Helsingistä Paraisille. Pääsimme matkaan vasta lauantaiaamuna, koska perjantaina toinen meistä oli vielä sairaana. Matka eteni oikein hienosti moottorilla ajaen kevyessä noin kolmen metrin tuulessa. Söimme vaimon mukaan tekemiä erinomaisia ruokia, joita lämmitimme uunissa. Ajoimme noin kahden tunnin vuoroissa ja  lepovuorot käytettiin tehokkaasti nukkumiseen. Neljän aikaan iltapäivällä pysähdyimme Hankoon tankkaamaan varmuuden vuoksi ja samalla saimme hyvän arvion polttoaineen kulutuksesta. Yllätyimme Melissan syövän todella vähän polttoainetta, vain noin 2,5-3l tunnissa 2t kierroksen nopeudella. 


Kun oli vielä valoisaa päätimme jatkaa matkaa Hangosta eteenpäin. Ilta pimeni kuitenkin vääjäämättä ja tiesimme joutuvamme säkkipimeään ennen suunniteltua Byxholmenin luonnonsatamaa erittäin kapealla reitillä. Pimeä todella tuli ja vaati kaiken tarkkaavaisuuden pysyä reitillä. Apuna reitillä pysymisessä meillä oli karttaplotteri, autopilotti, hakuvalo, paperikartta ja kaksi silmäparia. Kokemus oli jännittävä mutta melkoisen epämiellyttävä. Olisimme todennäköisesti ajautuneet kerran pois reitiltä ja kerran törmänneet toiseen alukseen ellei meitä olisi ollut kahta tarkkailemassa ympäristöä. Pääsimme lopulta turvallisesti Byxholmiin ja unta ei tarvinnut sinä iltana juuri odotella. Kaveri meni vielä illalla saunaan, mutta minulle peti tuntui huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta. 


Saatiin Byxholmissa naapuriveneeltä keulatikkaat

Sunnuntaiaamuna 1.10. matka jatkui aikaisin aamulla melko tyynessä säässä moottorilla ajaen. Matka eteni nopeasti ja saavuimme Espoon pursiseuran laituriin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Olimme erittäin huojentuneita kun saimme veneen perille hyvissä ajoin, sillä olimme varautuneet myös tarvittaessa jättämään veneen johonkin satamaan välille ja jatkamaan matkaa seuraavanina viikonloppuina. Siirtopurjehduksesta opimme, että pitkiäkin matkoja voi veneellä tehdä sopivalla miehistöllä ja sopivalla säällä. Jotta matka etenee, ei taukoja oikein voi pitää ja purjehdusaikaa täytyy pystyä venyttämään normaalia pidemmäksi.

Melissa onnellisesti väliaikaisessa laituripaikassaan Espoon pursiseuran laiturissa