Veneen siirtopurjehdus Espooseen

30.9.2017 Stormalö (Parainen) - Byxholm (Tammisaari) (61nm)

1.10.2017 Byxholm (Tammisaari) - Espoo (52nm) 

Kesän lopulla päätimme siirtää Melissan Paraisilta Espooseen hiukan lähemmäksi, sillä asumme kaikki veneen omistajat pääkaupunkiseudulla. Veneen pitäminen Paraisilla onnistui ihan hyvin tänä kesänä, mutta käytännössä kolmen tunnin matka veneelle on aika pitkä. Samalla veneen huoltaminen Paraisille olisi ollut aika haastavaa monestakin syystä.

Veneen siirto ei kuitenkaan ole ihan triviaalia. Helpoiten veneen saisi tuotua tilaamalla  maantiekuljetuksen, mutta tämä vaihtoehto olisi ollut kaikkein kallein. Toinen vaihtoehto oli purjehtia vene itse Espooseen, mikä käytännössä toteutettiin. Itse purjehtiminen tuli hiukan edullisemmaksi, mutta äärimmäisen työlääksi. Veneen siirrossa piti tehdä seuraavia asioita:

• Veneen pukin siirto Paraisilta Espooseen
• Purjehdus Espooseen noin 120 merimailia viikonlopun aikana
• Väliaikaisen laituripaikan hankkiminen Espoosta
• Talvisäilytyspaikan hankkiminen Espoosta

Veneen pukin siirto omin avuin osoittautui haastavaksi, koska pukki on todella suuri, 6 metriä pitkä ja 2,5 metriä leveä. Etelä-Suomesta lähin riittävän iso peräkärry löytyi Tampereelta, joten yksi kokonainen viikonloppu meni peräkärryn hakemisessa, pukin kuljetuksessa ja peräkärryn palauttamisessa. Homma meni aikalailla överiksi kun vasta puolen yön jälkeen sunnuntain vastaisena yönä olimme pudottamassa pukkia kärryn päältä Espoon talvisäilytysalueelle.

Melissan purjehtiminen Paraisilta Espooseen jouduttiin siirtämään viikolla eteenpäin huonon sään vuoksi ja onneksi siirrettiin, sillä lopulta lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna oli varsin inhimillinen keli siirtopurjehdukselle. Haasteeksi matkapurjehdukselle näin myöhään syksyllä muodostuu valoisan ajan riittävyys. Laskeskelin, että jos nopeus putoaa alle viiden solmun ei valoisa aika enää riitä koko matkaan viikonlopun aikana. Leveitä ja valaistuja väyliä voi hyvin purjehtia pimeässä, mutta kapeilla väylillä riskit kasvaa melko suuriksi varsinkin jos tuulee yhtään voimakkaammin.

Matkaan lähdettiin lauantaiaamuna 30.9. noin kuuden aikaan ajamalla ensin Helsingistä Paraisille. Pääsimme matkaan vasta lauantaiaamuna, koska perjantaina toinen meistä oli vielä sairaana. Matka eteni oikein hienosti moottorilla ajaen kevyessä noin kolmen metrin tuulessa. Söimme vaimon mukaan tekemiä erinomaisia ruokia, joita lämmitimme uunissa. Ajoimme noin kahden tunnin vuoroissa ja  lepovuorot käytettiin tehokkaasti nukkumiseen. Neljän aikaan iltapäivällä pysähdyimme Hankoon tankkaamaan varmuuden vuoksi ja samalla saimme hyvän arvion polttoaineen kulutuksesta. Yllätyimme Melissan syövän todella vähän polttoainetta, vain noin 2,5-3l tunnissa 2t kierroksen nopeudella. 

Kun oli vielä valoisaa päätimme jatkaa matkaa Hangosta eteenpäin. Ilta pimeni kuitenkin vääjäämättä ja tiesimme joutuvamme säkkipimeään ennen suunniteltua Byxholmenin luonnonsatamaa erittäin kapealla reitillä. Pimeä todella tuli ja vaati kaiken tarkkaavaisuuden pysyä reitillä. Apuna reitillä pysymisessä meillä oli karttaplotteri, autopilotti, hakuvalo, paperikartta ja kaksi silmäparia. Kokemus oli jännittävä mutta melkoisen epämiellyttävä. Olisimme todennäköisesti ajautuneet kerran pois reitiltä ja kerran törmänneet toiseen alukseen ellei meitä olisi ollut kahta tarkkailemassa ympäristöä. Pääsimme lopulta turvallisesti Byxholmiin ja unta ei tarvinnut sinä iltana juuri odotella. Kaveri meni vielä illalla saunaan, mutta minulle peti tuntui huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta. 

Saatiin Byxholmissa naapuriveneeltä keulatikkaat

Sunnuntaiaamuna 1.10. matka jatkui aikaisin aamulla melko tyynessä säässä moottorilla ajaen. Matka eteni nopeasti ja saavuimme Espoon pursiseuran laituriin hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa. Olimme erittäin huojentuneita kun saimme veneen perille hyvissä ajoin, sillä olimme varautuneet myös tarvittaessa jättämään veneen johonkin satamaan välille ja jatkamaan matkaa seuraavanina viikonloppuina. Siirtopurjehduksesta opimme, että pitkiäkin matkoja voi veneellä tehdä sopivalla miehistöllä ja sopivalla säällä. Jotta matka etenee, ei taukoja oikein voi pitää ja purjehdusaikaa täytyy pystyä venyttämään normaalia pidemmäksi.

Melissa onnellisesti väliaikaisessa laituripaikassaan Espoon pursiseuran laiturissa