Neljän viikon kesälomapurjehduksemme alkoi Juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja lähdimme puskemaan rankkasateessa vastatuuleen kohti etelää. Onneksemme sade loppui kuitenkin pian ja loppumatka kohti Helginholmenia sujui navakassa noin 10 m/s sivutuulessa. Ensimmäisellä purjehdusviikolla mukanamme on kolme ensikertalaista, jotka saivat heti tuntumaa miltä oikea purjehtiminen tuntuu. Saavuimme Helsingholmenin suojaiseen lahteen jo pian puolen päivän jälkeen ja meillä oli hyvin aikaa nauttia loppupäivä aurinkoisesta vaikkakin viileästä kesäpäivästä.
Nautimme Helsingholmenin kalastajien pyytämää ja savustamaa lohta uusien perunoiden kanssa. Chili -valkosipulimaustettu kala maistui erinomaiselta.
Helsingholmenin kalastajien vene
Helsingholmenin satama
Aamulla kelpasi herätä auringon paistaessa
Tiistaina purjehdimme ensin lyhyen noin tunnin matkan myötätuulessa Högsåraan, jonne saavuimme juuri sopivasti lounasaikaan. Laitoimme veneen Melissan kylkiparkkiin Farmors Cafeen omaan laituriin ja kävelimme lyhyen matkan idyllisen kylänraitin läpi tähän meidän suosikkikahvilaan. Lounaalla tarjottiin tänään Kesäkeittoa, leipää ja salaatteja. Kesäkeitto oli kyllä parasta kesäkeittoa mitä olen syönyt, liemi oli erityisen onnistunut. Parasta ateriassa oli kuitenkin kiviuunissa paistetut rieskat, jotka olivat aivan erinoamaisia. Jälkkäriksi valitsimme tietysti mieluisat kakunpalat kakkubuffetista.
Matkalla Högsåraan vastaan tuli tämä hieno vanha kalastusalus
Farmors Cafeella on oma laituri, johon voi veneen laittaa parkkiin ilmaiseksi kuudeksi tunniksi
Högsåran kylänraittia
Farmors Cafeen lounaan parasta antia oli salaatin kanssa tarjottu kiviuunissa paistettu rieska
Tämänkokoisesta kakunpalasta sai alennusta kun oli kuulemma niin pieni
Matkalla Öröhön tuuli voimistui noin 11 metriin sekunnissa mikä oli melko paljon Högsåran jälkeen avoimella merialueella. Purjehdus sujui kuitenkin hyvin ja onneksi ymmärsimme laskea purjeet ajoissa, sillä reitti Öröhön on kapea ja karikot, saaret ja luodot tulevat todella lähelle. Väylän kapeus yllätti, vaikka tämä ei edes ollut ensimmäinen kerta tällä reitillä. Örön satamassa halusimme laittaa Melissan peräparkkiin, koska laiturit on matalalla. Navakassa tuulessa täytyi kuitenkin tehdä kaksi yritystä ennen kuin saimme veneen osumaan pilttuuseen. Melissa ei tosiaan ole niin helppo ohjata taakse- kuin eteenpäin. Eteenpäin ohjattavuus on aika hyvä, mutta pakittaessa tuntuma on vähän kuin ajelisi kylpyammeella, niin huono suuntavakaus on peruutettaessa.
Örön 12 -tuumainen tykki, jollaisella ammuttiin Bengtskärin taistelussa 1941.
Örössä on kaksi hauskasti nimettyä tietä "Lyhyt ikävä" ja "Pitkä ikävä"
Mukulakivitie Örössä
12 -tuumaisen kasarmin pihaa
Örössä on uusi sauna lämpimänä joka ilta johon pääsee satamamaksulla
Örön satama on luonnonkaunis
Örön laiturien sovitus kallioon on oikea taidonnäyte. Harvoin näkee näin siististi viimeisteltyä työtä.
Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa 25.-27.5.2017 Parainen - Helsingholmen (17nm) - Högsåra (7nm) - Parainen (24nm)
Kolmen päivän työviikon jälkeen suuntasimme heti keskiviikkoiltana Paraisille valmiiksi viikonlopun purjehdusta varten. Helatorstain ja perjantaivapaan ansiosta saimme nelipäiväisen viikonlopun ja lähdimme luonnollisesti Saaristomerelle viettämään laatuaikaa. Perjantaina suuntasimme kohti etelää, koska sääennusteen mukaan puhaltaa kaksi päivää pohjoistuuli ja sen jälkeen tuuli vaihtaa suuntaa etelään. Kun kerrankin on mahdollista purjehtia molempiin suuntiin myötäisellä oli helppo päättää lähteä kohti tuttuja ja upeita saaria Helsingholmenia ja Högsåraa.
Matkalla huomasimme että Melissa itse asiassa kulkee varsin mukavasti suhteellisen kevyelläkin tuulella. Tuuli puhalsi alle kymmenen metriä sekunnissa, mutta silti matka taittui noin kuuden seitsemä solmun nopeudella. Nopeudella on melko paljon merkitystä vähänkin pidemmillä matkoilla. Helsingholmenin sataman suojaisuus yllätti jälleen kerran, merellä tuuli ja oli melkein vaahtopäivä, lahdessa oli täysin tyyntä ja jopa helteisen lämmintä. Näin toukokuussa tilaa oli vielä vaikka saavuimme vasta kuuden aikaan. Saunavuoroja ei enää ollut joten lähdimme illalla tutkimaan saarta ja sen asukkaita.
Hubbe asuu Helsingholmemissa ympäri vuoden ja on varmasti Saaristomeren kuvatuin hevonen
Helsingholmenissa keula kiinnitetään rantaan ja osassa paikoissa on poijuja, osassa perä kiinnitetään ankkurilla. Lahden perää kohti satama madaltuu. Lahti soveltuu hyvin myös ankkurointiin. Laiturilla on sähköt muttei vettä.
Helsinholmenin saarella asutaan ympäri vuoden ja hevosen lisäksi siellä on kissoja, kaneja ja tavallisesti myös lampaita.
Pohjoistuulen ansiosta ilma oli kirkas ja terävä valo jätti niemenkärkeen pitkät varjot auringon laskiessa.
Viikonlopun tavoitteina oli purjehtimisen lisäksi tehdä myös hiukan huoltotöitä. Edellisellä reissulla huomasimme että toinen akku pitää vaihtaa, navigointi-instrumenttien paikkoja täytyy vaihtaa ja vessan pumppu täytyy uusia. Perjantai menikin mukavasti näissä askareissa, minkä lisäksi saunoimme "Vuoden venesaunassa 2016" upeissa maisemissa saaren toisella puolella.
Vessan vanha pumppu valutti nesteitä takaisin pönttöön, joten pumppu vaihdettiin uuteen Twist&Lock -malliin. Helppo homma ja yllättäen myös siisti kun pumppasi vettä etukäteen riittävästi putken läpi.
"Vuoden venesaunan 2016" ranta ja maisemat on vertaansa vailla
Veneen perässä on varmasti yli kaksi metriä syvää, mutta silti tähän aikaan vuodesta pohjaan näki täysin vaivattomasti.
Illan päälle purjehdimme vielä läheiseen Högsåraan. Ajatuksena oli käydä kahvilla kuuluisassa Farmors Cafeessa, mutta vasta matkalla tarkistimme netistä että kahvila aukeaa vasta kesäkuun 10. päivä. Pikkuisen pettyneinä jatkoimme matkaa, mutta oli toisaalta mukava päästä vähän purjehtimaan. Högsårassa yritimme ensin peräparkkia, mutta tuuli oli hiukan liian voimakas minun kokemukselle, joten lopulta täytyi ajaa nöyrästi keula edellä laituriin. Kun vene oli kiinni huomasimme toisen puolen laituria olevan huomattavasti suojaisampi ja päätimme siirtä veneen sinne. Pieniä lisämanöövereitä ja saatiinpahan hyvää rantautumisharjoitusta.
Högsåran kyläsatama on viihtyisä, mutta hiukan tunnelmaa latisti kun Farmors Cafe oli kiinni ja satama ei ollutkaan aivan suojainen pohjoistuulelle.