Miehistön jäsenillä on jokaisella omat tehtävänsä purjehdusreissun aikana.
Minä, kipparin rouva, viihdyn hyvin Melissan keittiössä ja olenkin ottanut päävastuun miehistön ruokkimisesta. Ruoanlaitto on minulle rakas harrastus ja venekokkailu tuo siihen joka kesä
oman mielenkiintoisen lisämausteensa.
Laivakokin tomaattipasta |
"Tiukan paikan tullen on oltava valmis jopa niinkin äärimmäiseen tekoon, kuin tölkkilihapullien lämmittämiseen spagetin seuraksi."
Laitan
ruokaa mielelläni, eikä kotikeittiössämme juurikaan käytetä eineksiä. Sama pätee myös Melissan keittiössä. Veneolosuhteissa kauhan varteen on kuitenkin välillä
tartuttava hieman rennommalla otteella, jottei nälkä pääse miehistöä
yllättämään. Tiukan paikan tullen on oltava valmis jopa niinkin äärimmäiseen
tekoon, kuin tölkkilihapullien lämmittämiseen spagetin seuraksi. Tämä painajaiseni konkretisoitui purjehtiessamme yhdeksän hengen miehistöllä Jurmosta Korpoströmiin. Tuolloin olimme jo luovuttaneet jääkaapin suhteen, eikä vaihtoehtoja liiemmin enää ollut. Tölkkilihapullien syöminen tuntui kuitenkin moottoririkon tapahduttua varsin pieneltä koettelemukselta. Ne tekivätkin ihmeen hyvin kauppansa varsinkin miehistön nuorimpien jäsenten keskuudessa.
Moottorilla
puksuteltaessa sekä pienessä aallokossa purjehtiessa ruoka valmistui näppärästi
lieden keinuominaisuuden ansiosta. Laivakokin
apua tarvittiin välillä purjehdukseen liittyvissä manöövereissä. Lisäksi
pikkumiehistön hoivaaminen otti oman aikansa. Siispä esivalmistelin laineilla
keitettävän ruoan ennen lähtöä niin pitkälle kuin mahdollista. Kovemmalla
kelillä aloitin kokkauksen vasta rantauduttua, koska pidempi oleskelu lieden
ääressä olisi varmasti saanut vatsan vellomaan ikävästi. Liedellä keinuva kuuma
keitto olisi myös voinut loiskahtaessaan aiheuttaa kipeitä palovammoja.
Melissalla
syötiin pääasiassa erilaisia keittoja, pastoja ja salaatteja. Myös texmexiä syötiin
usein. Suosimme nopeasti valmistuvia ruokia, joista
syntyi valmistumisvaiheessa mahdollisimman vähän tiskiä. Näin säästyi kaasua,
vettä sekä tiskarilta vaivaa. Ruokatarvikkeiden säilytystilaa on rajallisesti,
joten toimivimpia olivat reseptit, joissa ainesosat tuli käytettyä
kokonaisuudessaan, eikä jääkaappiin jäänyt pilaantumaan vajavaisia purkkeja ja purnukoita. Kokkasin
veneellä useammankin kerran jo kotona hyväksi todettuja arkiruokia, kuten
Valion Chili con carnea sekä Yhteishyvän Broileri-kookoskeittoa. Chili con
carnen resepti toimi niin hyvin, ettei valmistelun aikana tarvinnut liata edes
maistelulusikkaa. Sitloodassa matkan aikana ateroidessa oli selkeä etu siitä,
että ruoan saattoi syödä pelkällä haarukalla toisen käden pidellessä lautasta.
Broilerikeittoon lisäsin pastaa, jotta
koko miehistö sai vatsansa kylläiseksi kolmen litran kattilasta. Välttelimme
paljon rasvakäryä aiheuttavien ruokien, kuten pihvien, leikkeiden ja lettujen
paistamista. Rasva kun leviää helposti lieden ympäristöön ja kauemmaksikin
salongin pintoihin, patjoihin sekä muihin tekstiileihin.
Chili con carnea laineilla |
Satamissa
oli usein myynnissä hyvää savukalaa ja toisinaan myös lähialueella tuotettuja
juureksia ja vihanneksia. Tuore savukala maistui uusien perunoiden ja
voikastikkeen kanssa, leivän päällä sekä salaatissa. Salaatteja varten mukana
oli purkki silputtuja aurinkokuivattuja tomaatteja, jotain hyvää
salaatinkastiketta sekä krutonkeja, siemeniä ja pähkinöitä. Näitä yhdistettynä
tuoreiden salaattiainesten sekä savukalan tai kanan kanssa sai nopeasti aikaan
maukkaita salaatteja.
Salaattia Rödhamnin savulohesta |
Veneellä
oltiin päiväsaikaan enimmäkseen ulkona ja nälkä saattoi yllättää salakavalasti.
Miehistön verensokerin tilasta oli kuitenkin tärkeää huolehtiea etenkin
matkojen aikana, joten helposti syötävää välipalaa täytyi olla saatavilla heti
ja ruoankin piti yleensä olla valmista pian. Yksi suosittu välipala on
ehdottomasti koiravahdin pelastukset, joiden ohjeen kippari on bongannut
Vene-lehdestä vuosia sitten. En ole varma, mitä alkuperäinen ohje sisältää,
mutta Melissan keittiössä ne tehtiin näin: pannulla paahdettiin
pepperonimakkaran viipaleita ja niistä irronneessa rasvassa Pågen-rieskoja.
Laitettiin rieskojen päälle rapeaksi paistettua pepperonimakkaraa, mozzarellaa,
tomaattiaviipaleita, basilikaa ja ripaus rouhittua mustapippuria. Rieska
taitettiin puoliksi ja tarjoiltiin suoraan pannulta talouspaperin mutkaan
kääräistynä. Yksinkertaista ja hyvää! Tätä kannattaa kokeilla myös
kotikeittiössä. Maku tuo varmasti monelle Mainetalla ja Melissalla seilanneelle
mukavia purjehdusmuistoja.
Leipominen
ei veneolosuhteissa juuri houkuttanut, mutta jälkiruoka tai pieni herkku kahvin
kanssa silti usein maistui. Jälkkäreiden osalta turvauduimme suurelta osin
kauppojen valmistarjontaan. Kauppalistaan kuului vakiona karkkia, suklaata ja
jokin mahdollisimman mähmäinen pullapitko. Kaupan valmis mustikkapiirakka
vaniljakastikkeen kanssa maistui oikein hyvältä. Tämän kesän hitti oli ehkä hieman yllättävä kaikessa yksinkertaisuudessaan -
vadelmajaffakeksit runsaalla spraykermastruuttauksella! :)
Hundvaktensrädningar - Koiravahdin pelastus |
Purjehdusharrastus
ei suinkaan jää tauolle, vaikka Melissa pian nostetaankin talviteloille.
Laivakokin osalta harrastus jatkuu talven aikana uusien reseptien etsimisenä ja
testailuna sekä Pinterestissä olevan Melissan reseptivihkon täydentämisenä. Saariston satamat -facebookryhmästä löytämääni pannuleivän ohjetta ajattelin ainakin kokeilla pikapuoliin. Ehkäpä tulevana kesänä Melissan aamupalapöytään saadaan useammin vastapaistettua leipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti