Purjehdus Kolmårdeniin ja takaisin: Ruotsin saaristoon

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa
7.7.2025 Kökar (Sandvik) - 9.7.2025 Äspkär (Ankkuri, Ruotsi) (142nm)

7.7. Sääikkuna Ruotsiin viimeinkin aukeni ja lähdimme Kökarin Sandvikista puikkelehtimaan saariston läpi kohti avomerta. Olimme sopineet sataman isännän kanssa septin tyhjennyksestä klo 6 aamulla, mikä onnistui suunnitelmien mukaan ja pääsimme matkaan. Ilmassa oli jännityksen tuntua kun kevyen usvan keskellä pienessä vastatuulessa Kökar taakse pikkuhiljaa. Kirkon siluetti näkyi upeasti aamuauringossa usvan takaa. Tuuli oli merellä kevyt ja vastainen, eikä purjeilla päässyt etenemään. Ruotsin rannikon lähestyessä tuuli alkoi puhaltamaan odotetusti ja melko voimakkaasti pohjoisen suunnasta, mikä antoi loppumatkalle mukavaa vauhtia aina päivän määränpäähän Ostholmenin luonnonsatamaan saakka.

Ruotsin rannikolta valitsimme sisäänmenon Rödlöganin kohdalta, mikä osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Navigointi tästä sisään on melko suoraviivaista, vaikka väylää ei olekaan: Avomerellä ohitetaan ensin Storgrundetin itäviitta, minkä jälkeen otetaan suunta kohti Nåten -nimistä saarta. Nåtenin kallioille on ikään kuin merkiksi pinottu paljon kivikasoja, mikä saattaa ehkä helpottaa navigointia avomereltä tulijoille. 

Perille Ostholmeniin saavuimme illalla 75 merimailin purjehduksen päätteeksi. Luonnonsatama oli hieno, mutta ahdas. Laitoimme itse keula-ankkuriin keskelle lahtea kun kaikki muut veneet olivat kallioita vasten.

Tämän Ruotsalaisen veneen kippari oli erittäin huolissaan omasta keula-ankkurista, ettemme vain laittaisi omaa ankkuriamme sen kanssa ristiin. Lopulta pudotimme ankkurin ainakin 50 metrin päähän ja sivuun veneen ankkurilinjasta, mutta vaikutti siltä että kippari ei oikein osannut olla ressaamatta tilanteesta ja kävi toistuvasti illan aikana tarkistelemassa onko ankkuri vielä kunnolla paikallaan. Sama toistui heti kun aamulla olimme nostaneet ankkurin ja lähdimme jatkamaan matkaa. Saattaa olla kokemattomuutta tai vaikeutta hahmottaa etäisyyksiä tai sitten tämä Bavaria-purjehtija on todella laittanut 50-100 metriä ankkurikettinkiä 4 metriä syvään veteen.

Seuraavana päivänä oli leppoissaa myötätuulipurjehdusta kohti Nynäshamnia Ruotsin upeilla suojaisilla saaristoselillä "Fjärdeneillä". Samankaltaisia avoimia, mutta silti saarten suojaamia selkiä ei taida Suomessa olla muualla kuin Airistolla. Edellisen päivän reipas pohjoistuuli laantui ja matkanteko muuttui verkkaiseksi. Tämä oli hiukan harmi, koska olin odottanut hyviä myötäisiä tuulia koko matkalle Kolmårdeniin saakka, mutta tämä ei nyt vaikuttanut toteuvan ihan ennusteen mukaan. Toisaalta saatiin seuraavina päivinä mukavasti aurinkoa ja kelikin lämpeni jo lähelle kesälukemia.

Leppoisaa veneilyä moottorilla ajellen. Huomatkaa lifelinet, jotka on pakollisia kaikille uimataidottomille ja aina kun siirrytään sitloodasta keulakannelle purjehtiessa. Liivit on päällä kaikilla aina paitsi veneen sisätiloissa.

Tuuli tyyntyi kokonaan ja loppumatka ajeltiinkin sitten moottorilla.

Saariston huviloista huomaa että ollaan saavuttu Ruotsiin. Kesäasutusta saaristossa on paljon ja huvilat on kauniita ja sopivat täydellisesti ympäristöönsä.

Reippaan 42 mailin purjehduksen tai paremminkin moottorilla puksuttelun jälkeen saavuimme illan suussa Nynäshamniin, mikä osoittautui jälleen kerran erinomaiseksi valinnaksi. Satama on kohtuuhintainen, tilaan on runsaasti ja laiturit on jämerää tekoa. Satamasta löytyy kaikki tarvittavat palvelut ja kävelymatkan päästä kaupungilta ruokakauppaa, leikkipuistoa, ravintoloita ja erikoisliikeitäkin. Ainut pieni miinus on että Nynäshamn on tylsähkö paikka ja sopii parhaiten huoltosatamaksi

 

Lapset ihmettelevät ruotsalaisten suuria veneitä Nynäshamnin satamassa. Veneiden koon lisäksi Ruotsissa on paljon enemmän veneitä ja saaristoliikennettä ylipäätään. Erityisesti Tukholman saaristossa veneitä tulee koko ajan minkä lisäksi vesibussiliikenne on erittäin vilkasta. Koko ajan saa olla tarkkana.

Pakastepizzan paistaminen veneen kaasu-uunilla oli uusi aluevaltaus. Toimi yllättävän hyvin! Uunia pitää lämmittää riittävän kauan ja pizzaa käännellä, mutta lopputulos on ihan vakuuttava ja toimii ainakin satamissa, joissa pakastepizzaa on vapaasti saatavilla marketin pakastealtaasta edulliseen hintaan

Nynäshamnin sataman vieressä on korkea kallio, josta aukeaa hieno näkymä satamaan ja merelle.

Kallion päällä on kirkko. Ei ollut auki ja emme pääseet tutustumaan tarkemmin, mutta hyvää harjoitusta sai mäen ja portaiden noususta

Seuraavana päivänä matka jatkui ja kiersimme Järflottan saaren eteläkärjen. Olemme joskus Mainetalla valinneet kapen Dragens Kanalin väylän mikä oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Syvyyden puolesta Melissallakin ehkä voisi kanaalin kautta mennä, mutta leveydessä alkaa tehdä jo tiukkaa ja reunat ovat kovaa kalliota! 

Päivän ohjelmaan kuului puikkelehtimista saarten välissä karikkoisia reittejä. Nynäshamin jälkeen saariston tyyppi muuttuu erilaiseksi, ehkä vähän enemmän suomalaistyyppiseksi: Vedet ovat karikkoisempia, isot selät jäävät taakse ja asutusta on vähemmän.

Asutuksen vähyys on kuitenkin suhteellista, pieniä mökkejä on melkein jokaisessa niemessä ja lahdessa, ehkä kuitenkin vähän vaatimattomampia kuin Tukholman saaristossa

Krampön saaren mökit vaikuttivat melko autenttisilta saaristolaismökeiltä.

Ravintola Sävön saarella 

Kapeiden väylien päässä odotti palkinto: Upea suojainen ja luonnonläheinen Äspkärin luonnankkuripaikka, joka kuuluu Stendörrenin virkistysalueeseen.  Veneitä oli paljon, mutta aina mukaan yksi Melissa mahtuu. 

Täälläkin useimmat veneet ovat keula kalliota vasten, mikä lienee ruotsalaisten tapana useammin kuin keula-ankkurissa lahdella kelluminen. Sama "keula kallioon hinnalla millä hyvänsä" -ankkuroituminen on kyllä suosittumpaa myös Suomessa. Ruotsalaisilla rantautumiseen liittyy usein sosiaalinen puoli, muiden veneiden porukoiden kanssa vietetään aikaa kallioilla ja saatetaan grillailla tai muuten vaan viettää aikaa yhdessä. Ruotsalaiset ovat paljon suomalaisia sosiaalisempia, saattavat jopa tulla pyytämättä vieraiden veneisiin, mikä on meille kerran tapahtunut. Suomessa tätä ei voisi kuvitellakaan. En tiedä miten Ruotsalaisten illanviettoporukat tarkalleen ottaen muodostuvat, onko porukat tuttuja ennestään, kuuluvat mahdollisesti samaan veneseuraan vai muodostuvatko illanvietot ad hoc-periaatteella hetkessä. Veikkaan että molempia tapahtuu.

Stendörrenin alueella on useampia erinomaisia lahtia ankkuroitumiseen, sillä saaret ja luodot muodostavat rikkonaisen kokonaisuuden. Tämä on Stendörren naturhamn -nimisestä lahdesta.

Illalla laitoimme kumiveneen vesille ja menimme rantaan kävelemään luontopoluille. Stendörrennissä olisi useita kilometreja merkittyjä polkuja käveltäväksi ja aikaa voisi hyvin viettää useamman päivän.

Stendörrenin saaret on yhdistetty kätevästi riippusilloilla.

Vesi oli suhteellisen kirkasta eikä levää vielä tässä vaiheessa kesää ollut Ruotsissakaan.

Stendörrenin Äspkärin lahti tarjosi maittavat unet

Satama ja ulkoilualue oli upea. Kävelyllä rannalla huomasimme että idylli ei kuitenkaan ole suuren suuri ja melkein nurkan takana on Studsvikin ydinlaitos. Voin kuvitella että laitoksen rakentaminen on aikoinaan saanut kokea vastustusta. Tästä matka jatkui seuraavana päivänä Kolmårdeniin, josta lisää seuraavassa postauksessa!