Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa
 |
| Pitkäaikainen haave yöpymisestä ankkurissa toteutui, kun monet asiat loksahtivat paikalleen: Olimme juuri olleet palvelusatamassa, tuuli puhalsi tasaisesti etelästä ja Granskär on tällä kelillä erittäin suojainen |
 |
| Toisin kuin meripartiolaisten satamakirjasta luimme Granskärin poukamassa oli noin 6-7 metriä syvää vaikka odotimme vain noin neljän metrin syvyyttä. Melissassa ei ole ankkuripeliä, joten erityisen syvältä ankkurikettinkiä ei oikein jaksa käsipelillä nostaa. Päätimme kuitenkin jäädä ankkuriin, sillä se tuntui helpommalta vaihtoehdolta kuin rantautuminen kalliolle tällä miehistöllä. |
 |
| Ankkuri tarttui heti ja piti ilman mitään ongelmia ja aloimme ruoanlaittopuuhiin. Näkymät poukamassa olivat upeat. |
  |
| Safkan jälkeen lähdimme tutustumaan saareen kumiveneellä |
 |
| Poukaman pohjukasta löytyi matalia kalliorantoja, jossa pikkuiset tykkäsivät käydä uimassa |
 |
| Oli mahtavaa saada kellua täysin omassa rauhassa keskellä kaunista poukamaa, käydä välissä uimassa ja nauttia kesästä. Virikkeitä oli todella vähän eikä edes netti toiminut, joten sai keskittyä elämään hetkessä ja lukemaan kirjaa. |
Aamulla heräsin ensimmäisenä, uin veneen ympäri, nostin ankkurin ja lähdettiin liikkeelle vielä muiden nukkuessa. Ankkurin nosto käsipelillä oli hiukan rankkaa, mutta ihan mahdollista ainakin näin tyynellä kellillä. Ankkurointi onnistui niin hyvin että tätä tulemme varmasti harrastamaan jatkossakin. Jos loppureissussa on sopivia säitä ja poukamia valitsemme varmastikin ankkurin kalliorantojen koluamisen sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti