map

Pages

maanantai 15. joulukuuta 2025

Purjehdus Kolmårdeniin ja takaisin: Saaristomerelle


1.7.2025 Espoo (kotisatama) - 5.7.2025 Kökar (Sandvik) (138nm)




Purjehdus Kolmårdeniin alkoi heti heinäkuun alussa hiukan koleassa kesäsäässä, moottorilla ajellen. Ensimmäisenä päivänä kiersimme Porkkalan niemen, ylitimme Porkkalan selän, ohitimme Bågaskärin entisen rannikkovartioaseman ja jatkoimme matkaa ankkuriin Strömsön lahdelle. Matkaa kotisamatasta kertyi reippaat 40 merimailia. Joinakin vuosina olemme purjehtineet pidemmällekin, mutta luoteistuuli puhalsi vastaan ja sääikkuna Ruotsiin ei ollut vielä aukenemassa, joten ei ollut mitään syytä venyttää päivää tämän pidempään.

Toisena päivänä aurinko näyttäytyi hetkeksi aikaa mikä tarkoittaa kamera esiin ja ottamaan aurinkoisia lomakuvia. Lapset viihtyivät veneessä tänä(kin) vuonna varsin hyvin

Lapset kasvaa ja heille voi pikkuhiljaa antaa vahtivuoroja. Saaristoreitit on kuitenkin erittäin mutkaisia ja karikkoisia ja ajoittain myös ruuhkaisia, joten lapsille ei voi antaa vastuuta navigoinnista vielä muutamaan vuoteen

Toisena päivänä ohitimme Hankoniemen ja jatkoimme matkaa Hiittisiin Kyrkogårdsön erinomaiseen ankkuripaikkaan. Kahden pitkä päivän jälkeen lapset halusivat jo päästä maihin ja kävimme kahlailemassa rannalla. Vesi oli jäätävän kylmää, olisiko ollut 14 asteista, eikä kenellekään käynyt mielessäkään mennä uimaan. Kävimme vähän kruisailemassa kumiveneellä ja menimme aikaisin nukkumaan

Seuraavana päivänä purjehdimme lyhyen matkan Kasnäsiin, koska tiesimme myrskyn uhkaavan seuraavana yönä. Kasnäsissä on erittäin suositeltava varsin kohtuuhintainen ravintola, jossa käytiin syömässä burgerit (++) ja pizzat (+), salaattipöytä sisältyi hintaan.

Pizza oli ihan ok, varsin herkullinen pohja ja paistettu hyvässä pizzauunissa.

Kasnäs oli aika hyvä satama pitää myrskyä. Tuulen nopeus illalla kävi jo 21m/s lukemissa ja yöllä puhalsi vielä vähän kovempaa. Satamahenkilökunta teki erinomaista työtä pitäen veneet kiinni ja rikkomatta toisiaan tai laitureita. Meillekin tuotiin toinen poijuköysi vesijetillä pitämään vene paremmin paikoillaan. 

Meidän Kasnäs -perinteisiin kuuluu jäätelöt ja uinti erinomaisessa kylpylässä, jossa on hyvät lastenaltaat sisällä ja ulkona, porealtaita, erinomaiset lämmitetyt ulkoaltaat, kylmävesiallas ja kuntouintiallas. Kaiken lisäksi kylpylä on vielä varsin kohtuuhintainen. Ajankuluksemme kävimme myös kävelemässä lyhyen luontopolun. Päivän kuluessa tuuli tyyntyi ja lähdimme illan suussa läheisen Söderön lahden pohjukkaan ankkuriin yöksi. Ankkuripaikka on meille tuttu jo monelta vuodelta ja aina on tarjonnut täydellisen suojan ja pitävän matalan pohjan ankkurille ja riittävästi tilaa pyöriä. Makeat unet saatiin tänäkin vuonna.  

Seuraavana päivänä matka jatkui vastatuulessa kohti Kökaria. Aluksi ajoimme moottorilla Jurmon kohdalle asti, kunnes tuulikulma muuttui suotuisaksi ja pääsimme kunnolla purjehtimaan ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Kökarissa menimme tuttuakin tutumpaan Sandvikin satamaan, jossa perhe viihtyy hyvin. Lasten suosikkipuuhaa satamassa on haavilla kalastelu. 

Sääikkuna  ei vielä auennut ylitykselle Ruotsiin joten jäimme odottelemaan Kökariin toiseksikin yöksi. Pohdinnassa ylitykselle Ruotsin puolelle oli kolme eri reittivaihtoehtoa: 1) lounaaseen ja suoraan Sandhamniin, 2) Länteen eli Fejaniin tai 3) näiden välistä Rödlöganin kohtalta sisään saaristoon. Sandhamnin reitti tuntui houkuttelevalta, koska tällöin matka olisi edennyt eniten kohti etelää ja Kolmårdenia ja tämä reitti toimisi luoteistuulella. Läntinen reitti Fejaniin toimii aika hyvin lounatuulella, mutta tällöin matka pitenee kun lopulta kuitenkin pyritään etelään. Sisäänmeno Rödlöganin kohdalta taas on erittäin hyvä kompromissivalinta ylityksen pituuden ja matkan etenmisen suhteen. Koska Rödlåganin kohdalta saaristoon ei kuljemitään varsinaista sisäänmenoväylää, vaatii navigointi erityistä tarkkuutta ja pientä riskinottohalukkuutta. Mikä reitti lopulta valittiin ja millaisella säällä avomerellä purjehdittiin selviää seuraavassa postauksessa. 

Sandvikissa kulutettiin aikaa saunomalla, pelaamalla pelejä sekä käymällä kävelyllä Kökarin kirkolla. Pieni episodi tapahtui veneen kaasulieden kanssa, joka yhtäkkiä lopetti palamasta kokonaan. Epäiltiin ensin kaasupulloa, mutta todettiin ystävällisen satamakapteenin kanssa pullossa olevan kyllä runsaasti kaasua jäljellä. Vika paikantui kaasupullon regulaattoriin, jollainen satamakapteenilla oli onneksi myydä meille uusi, camping-aluella kun ollaan. Kun hintakin oli varsin kohtuullinen ei voi olla muutakuin tyytyväinen että vika ilmeni palvelusatamassa eikä merellä tai luonnonsatamassa. Uudella regulaattorilla keittäminen sujui taas täydellisesti 


tiistai 28. toukokuuta 2024

Melissan Kevätkunnostus 2024


Knaapien tiivistys ja kiristys

Peräknaapit vuosivat hiukan vettä sisään ja päätin tiivistää liitokset uudestaan. Knaapien saamiseksi irti täytyi veneen kalustekuoreen porata kuvassa näkyvät pyöreät reiät, joten knaappeja ei tehdasasennuksen jälkeen selkeästi oli koskaan otettu pois paikaltaan. Knaappien irroittaminen vaati myös erityispitkän 17mm hylsyn hankkimista.

Irroitettuna knaapit ja tiikkikansi alla näytti hiukan karulta, mutta kannen liimaus ja huolellinen lian poisto hiomalla ja asetonilla korjasi tilanteen. Korroosiota ei ollut juurikaan ja tiikki ei ollut lahonnut, ainoastaan haljennut ja likainen

Tiikin liimauksessa käytin Gorillan 2-komponenttista UV-suojattua epoksiliimaa. Knaapi tiivistetiin kanteen ja tiikkiin Sikaflex 292i -meriliimalla. 



Runkosinkin vaihto


Aloitetaan irroittamalla runkosinkkipulttien maadoituskaapelit


Veneen pohjassa on nyt reiät vanhojen pulttien paikalla. Pohja on tällä kohdalla noin 10mm paksua umpinaista lasikuitua



Uudet pultit tilasin brittiläisestä anodes direct -verkkokaupasta. Lähetyksen ja tullin jälkeen tuli kalliiksi, mutta vaihtoehtoja ei lähempää oikein löytynyt. Pultit ovat 10mm rosteria. Tässä pohja on primeroitu 2 kertaa Hempel light primer -2-komponenttimaalilla ja tiivistemassaksi on levitetty Sikaflex 292i-meriliimaa


Pursuava liima pitää, sanoi ala-asteen opettaja ja itsekin luotan että liima varmasti pitää myös vettä kun sitä on riittävästi





Liimaksen jälkeen mutterien kiristus veneen sisäpuolella ja kaapelien takaisinkytkentä. Sikaflexiä pursui vähän myös sisään, jota joutui puhdistamaan pilssistä asetonilla.




Uusi 2kg runkosinkki asennettuna. Pohjan primerin päälle on maalattu Hempel 1-komponenttinen Underwater primer ja International Trilux kova myrkkymaali. Runkosinkki kuluu todella nopeasti ja olen vaihtanut uuden noin 2 vuoden välein



Rullafoilin teleskooppiprofiilin korjaus


Vesillelaskua edeltävänä viikonloppuna huomasin epäonnekseni rullafoilin alumiiniprofiilin menneen poikki






Ei muuta kuin irroittamaan rikkimennyt profiili ja tutkimaan mistä saisi uuden
. Melissan rullalaite on Facnorin valmistama ja yli 20 vuotta vanha. Otin yhteyttä maahantuojaan joka kertoi ettei tätä enää valmisteta, mutta katalogista edelleen löytyy ja on mahdollista tilata mutta toimituksessa voi mennä viikkoja. Espoolaisen Rig-manin avulias asiantuntija katsoi ehjää profiilia olevan riittävästi ja neuvoi miten foilin saisi kasaan hankkimatta uutta osaa




Ei muuta kuin kasaamaan rullalaitetta uudestaan. Ihan aluksi kasasin rullalaitteen ja merkkasin uusien kiinnityskohtien paikat. Tämän jälkeen porasin 4,3mm reiät ja tein 5mm kierteet yläosaan.


Tämän jälkeen teleskooppiosan työntää paikalleen. Kuvassa näkyy muoviosa, joka pitää vantin keskellä alumiiniprofiilia ja estää sitä hankautumasta ruuveihin ja niitteihin, jotka tulevat läpi profiilista







Rulla tulee kiinni 6mm pultilla. Tätä varten ei onneksi tarvinnut tehdä kierrettä profiiliin, pelkkä reikä riittää koska kierre on rullassa






Kuvassa sokat, jotka pitävät vantin päädyn kierrekiinnityksen paikallaan






Koko rullalaite taas kasattuna. Laitoin laudan vapaasti ilmassa roikkuvan foilin tueksi ettei mene heti uudestaan rikki






Septitankin letkujen vaihto

Septitankin letkut ovat suurin syy veneen vessan hajuhaitoille ja ne on syytä uusia muutaman 3-5 vuoden välein. Homma alkaa mittaamalla putkien paksuudet. Melissan putket ovat 38mm sisämitaltaan, kannelle menevä poistoletku 51mm


Septitankki melkein irroitettuna. Kuvassa alhaalla näkyy merityhjennysletku, jota ollaan tässä vaihtamassa. Merityhjennystä ei Suomessa saa käyttää ja itse käytän tätä vain tankin huuhteluun







Ensimmäinen yritys meni pieleen kun veneen pohjassa oleva holkki oli vain 35 millinen ja letku meni pilalle kiristimien puristuksessa. Ei muuta kuin uutta holkkia ja letkua ostamaan. Uudet letkut ovat Sati Sanitary butyyliletkuja, joita saa Esconetistä


 







Holkin kierre oli 50 millinen, joten ensin piti lyhentää holkkia, jotta hylsy yltää vääntämään



Isot kuusimutterit vaati uusien työkalujen ostoa. Holkin irroitus






Holkin mukana irtosi myös sulkuventiili mikä oli ihan hyvä vaihtaa samalla kertaa. Läpivienti näytti vielä ihan okoolta. Kuvassa kierteeseen on laitettu pellavatiiviste, minkä päälle tulee vielä kittiä. Olen huomannut tämän paljon paremmaksi tiivisteeksi kuin normaalin putkiteipin









Uusi holkki ja sulkuventtiili paikallaan. Molemmat ovat aivan tavallista rautakauppatavaraa, samoja joita käytetään talojen pannuhuoneissa. Jotkut suosivat prossisia tai komposiitista valmistettuja osia läpivienneissä, mutta Itämerellä ja lyhyen matkan purjehduksessa messinkiset riittää oikein hyvin. Läpiviennit on syytä tarkistaa joka kevät ja kaikki korroisoituneet osa uusia tarpeen mukaan.






Kiristys uudella järeällä jakoavaimella.





Letku asettuu hyvin kun holkki on oikean kokoinen. Läpivienneissä ei voi tehdä minkäänlaisia oikaisuja, sillä vene uppoaa jos läpivienti tai letku rikkoutuu 




Melissa laskettiin vesille 28.5. Myöhään tänä vuonna loukkaantumisen ja takatalven vuoksi, mutta kuitenkin toukokuun puolella. Innolla odotetaan ensimmäisiä purjehduksia Espoon saaristoon















torstai 25. huhtikuuta 2024

Kökarin oikoväylä - Kökarista suoraan Maarianhaminaan vain 37 merimailia


12.7.2023 Kökar (Sandvik) - Rödhamn (28nm) 
13.7.2023 Rödhamn - Maarianhamina (Itäsatama) (9nm) 
15.7.2023 Maarianhamina (Itäsatama) - Källskär - Kökar (Sandvik, ankkuri) (43nm)



Kökarista Maarianhaminaan suunnatessa tulee yleensä eteen harmissen mutkainen reitti: Ensin pohjoiseen, sen jälkeen länteen Husön ja Sandön mutkaiselle, kapealle ja vain 1,8m syvälle väylälle, sitten Föglön selkää lounaaseen mistä Lemlandin eteläkärjen jälkeen suunnata luoteeseen kohti Maarianhaminaa. Tämä väylien mukainen reitti on kaikkea muuta kuin sujuva ja harvoin millään tuulelle optimaalinen. Onneksi kuitenkin on Kökarin oikoväyläksikin kutsuttu perimätietoon perustuva reitti, joka kulkee läpi karikkoisen Föglön eteläpuolisen saariston ja päätyy Maarianhaminaan hyvin suoraviivaisesti ilman sen kummempia mutkitteluita. 

Viime kesänä tämän Kökarin oikoväylän kaksi kertaa purjehtineena voin suositella reittiä lämpimästi kaikille vähänkin kokeneemmille purjehtijoille. Molempiin suuntiin purjehtiessa reitillä oli paljon muitakin veneilijöitä ja jopa netti toimi koko ajan hyvin, mitkä lisäsi turvallisuuden tunnetta mukavasti. Karttaplotteri on ehdoton apuväline vaikka reitin saaret ja karit erottuvat melko hyvin ja auttavat navigoinnissa. Eri lähteissä kuten netin keskustelupalstoilla, purjehdusblogeissa ja Turun partiosissien väyläkirjassa on monia vaihtoehtoisia reittejä, mutta itselleni tämä syvää väylää mukaileva reitti tuntui luontevimmalta. Reitti myötäilee menneinä vuosina suunniteltua "Kökarin väylän" linjausta osittain ja on tämän väyläsuunnitelman ansiosta kohtuullisen hyvin kartoitettua merialuetta.


Reittipiste 1: Söderhära. Kökarista lähdettäessä ensimmäinen reittipiste on vain vähän väylän ulkopuolella Söderhäran pohjoispuolella. Tähän on helppo navigoida ihan vaikka vain saaria ja karttaa vertaillen. 





Reittipiste 2: Käännös syväväylälle. Oikean kohdan löytäminen kääntymiseen syväväylälle on melko helppo löytää sillä eteen tulee saaria ja luotoja, jotka ovat väylän pohjoispuolella. Eteläpuolella on joitain matalikkoja, jotka kiersimme turvalliselta etäisyydeltä. Tämä jälkeen jatketaankin sitten lounaaseen päin väylän suuntaisesti. Vidskärs grundenin kohdalla keskellä väylää on näkyvä kari, jonka kiersimme ensin pohjoipuolelta ja palatessa eteläpuolelta. Suosittelen kiertämistä eteläpuolelta, jolloin tulee luontevasti navigoitua väylän keskilinjaa, pohjoispuolelta kierrettäessä saaret tulevat melko lähelle, mikä vaatii ylimääräistä tarkkaavaisuutta.



Reittipiste 3: Kaarratellen luoteeseen päin. Oikean kohdan alkaa kartamaan kohti luodetta kannattaa katsoa plotterista, mutta väylän pohjoispuolelle jäävät saaria ja luotoja seuraamalla voi myös päätellä milloin muuttaa suuntaa. Päädyimme kääntymään useamman kerran kun reitti pikkuhiljaa suuntautui ensin länteen ja sitten luoteeseen.



Reittipiste 4: Björkör on viimeinen reittipiste ennen laivaväyliä. Björkörin kaakkoispuolella on muutamia matalampia kohtia mitkä on helppo kiertää plotterin avulla. Varsinaisia kareja ei kuitenkaa ole reitillä ja ilman GPS:ääkin matalat voi välttää maisemaa ja kaikua seuraamalla.



Aamuaurinko Kökarin Sandvikin lahdella. Vietimme yön ankkurissa. Sandvikin lahti on kohtuullisen hyvä ankkurointiin, sillä pohjassa on hyvä pito, ja satama on kohtuullisen suojainen. Kovalla tuulella tuuli kuitenkin puhaltaa puiden yli ja lahdella voi muodostua pientä aallokkoa.

Kökarin Sandvikin vierasvenesatama aamuauringossa

Kökarin kirkko mereltäpäin

Purjehduskeli Kökarin oikoväylällä oli leuto

Nyt saa nauttia kesästä