Nilkuttaen Korpoströmiin ja moottorin korjausta

18.7.2017 Jurmo - Korpoström (21nm)

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa

Katastrofipäivän jälkeisenä aamuna heräsimme Jurmossa ja teimme aamupalaksi kaurapuuroa. Koko yhdeksän hengen miehistö sai aamupalakseen vain puuroa, koska jääkaappi ei toiminut ja Jurmon kaupassa ei ollut sopivia ruokia tarjolla. Edellisen illan tonnikalasalaatin jälkeen vahvempikin aamupala olisi kelvannut, mutta puurolla kuitenkin mentiin tällä kertaa. 

Aamupuuron jälkeen jännitimme toimivatko edellispäivänä tehdyt korjaukset ja pääsemmekö liikkeelle omin avuin. Käynnistimme moottorin ja kaikki näytti toimivan niin kuin pitääkin: Jäähdytysvesi roiskui pakoputkesta ja mitään ylimääräisiä vuotoja ei moottorissa enää ollut, joten ei muuta kuin liikkeelle ja kohti Korpoströmiä.

Luottamus moottoriin oli kuitenkin aika heikko, joten käytimme moottoria mahdollisimman vähän. Tuuli oli onneksi melko suotuisa ja pääsimme koko matkan vain yhdellä halssin vaihdolla ja ajamalla moottorilla yhteensä muutaman mailin. Rantautuessamme Korpoströmin aurinkoiseen satamaan fiilis oli melko korkealla, olimme jälleen sivistyksen ja palveluiden ääressä ja ennen kaikkea hinausta ei tarvinnut tilata tällä kertaa. 

Seuraavana aamuna menimme parin päivän paastoamisen päätteeksi Korpoströmin hotellin aamupalalle. Kymmenen euron hintaan saa maittavan aamupalan, jonka parhaita asioita on maukas uunipuuro ja juureen itse leivotut sämpylät. Tuli syötyä aika runsaasti kun edessä oli reipas matka kahden lauttavälin päähän Turkuun moottorin osia hakemaan ja takaisin.

Korpoströmin aamupala on maittava ja runsas

Turusta haimme osien lisäksi vaimon sukulaisilta lainaan akkuporakoneen. Reissu sujui varsin sujuvasti sillä onneksi keskellä viikkoa ja päivää Nauvon ja Korppoon lautoilla ei ollut ruuhkaa. Kun osat oli saatu veneeseen, niiden asentaminen oli lopulta melko helppo homma. Ainoa enemmän aikaa vienyt vaihe oli katkenneen pultin poraaminen pois kierteiltään. Kiitoksia vielä kerran siskon miehelle avusta ja uskomattomasta taidosta saada koneet toimimaan!

Vesilukko paikallaan. Ilman vettä tämä sulaa joten kannattaa olla tarkkana!

Yksi impellerin kannen pultti katkesi irrotettaessa ja jouduttiin poraamaan pois.

Iltapäivällä Siskon perhe lähti kotiin ja jäimme taas omalla porukalla veneelle. Juttelimme moottorihaasteista veneen toisen osakkaan kanssa ja hän vinkkasi että nesteet kannattaa vielä tarkistaa. Tutkin illan päälle moottoriöljyn ja se näytti olevan ihan ok. Avasin lämmönvaihtimen tarkistaakseni jäähdytysnesteen ja suorastaan järkytyin kun en tavoittanut sormella kokeillessani nestepintaa ollenkaan, jäähdytinnestettä oli aivan liian vähän. Jäähdytinnesteen puuttuminen voi johtua viallisesta moottorista, mutta neste vähenee myös ajan kuluessa jos nestettä ei lisätä huoltojen yhteydessä. Jos moottori ei olisi kunnossa, olisimme jälleen loukussa satamassa, emmekä pääsisi minnekään ilman ulkopuolista apua. Tässä vaiheessa kotiin pääseminen alkoi tuntua jo melko huokuttelevalta ajatukselta.

Katastrofin aineksia Jurmossa

17.7.2017 Kökar Sandvik - Jurmo (25nm)

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa

Jurmon loputonta kivikkoa.

Kesälomapurjehduksen viimeiselle legille saimme seuraksemme siskon perheen, jotka saapuivat Kökariin saaristolautalla. Saimme taas veneen täyteen innokkaita purjehtijoita, mikä oli erittäin toivottua pienen reissuväsymyksen ja useamman satamassa vietetyn päivän jälkeen. 

Vieraiden mukana saimme hiukan korjausvälineitä ja osaamista, ja teimme pienen fiksauksen jääkaappiin vetämällä sähköjohdot suoraan akulta sulakkeen kautta jääkaappikoneelle. Pyrimme tällä eliminoimaan jännitehäviön, joka oli jopa 2 volttia vanhoilla kaapeleilla. Korjaus auttoi osittain: Nyt kone jaksoi käydä jännitteen laskiessa akulla, mutta silti jääkaapin viilenemisongelma ei korjaantunut kokonaan.

Teimme pienen fikauksen jääkaappin ja vedimme kaapeli suoraan akulta kylmäkoneelle.

Kökarissa vietetyn yön jälkeen lähdimme aikaisin aamulla jo ennen aamupalaa purjehtimaan suunnitelmien mukaisesti kohti Jurmoa. Purjehdus sujui hyvin, tuuli oli suotuisa ja Jurmo lähestyi jo vähän puolen päivän jälkeen vaikka matka oli tälle miehistölle kohtuullisen pitkä. Käynnistimme moottorin ja laskimme purjeet, mutta kääntäessämme veneen kohti satamaa kuulosti moottori vähän oudolta. Katsoin tuleeko pakoputkesta jäähdytysvettä ja sitä ei tullut ollenkaan! Veneissä jäähdytysveden virtausta täytyy seurata tarkkaan, koska ilman jäähdytystä moottori ja pakoputkisto ylikuumentuu. Sammutin moottorin, avasin keulapurjetta ja pääsimme myötäisessä tuulessa sataman alueelle. Satamassa moottori täytyi käynnistää uudelleen, koska rantautuminen purjeilla ei oikein ole mahdollista. Olimme varautuneet peräparkkiin, mutta jouduimme sivutuulen ja täyden sataman vuoksi muuttamaan suunnitelmaa ja virittelemään köydet keulaparkkia varten, mikä vielä pidensi moottorin käynnissäoloaikaa.

Yleinen syy merivesikierron loppumiseen on rikkoutunut siipipyörä, muita syitä voi olla esimerkiksi tukkeumat suodattimissa tai muissa osissa jäähdytysjärjestelmää. Avasimme siipipyörän kannen, jota ei varmasti ollut avattu pitkään aikaan ja vian syy selvisi: Siipipyörässä ei ollut enää yhtään siipeä jäljellä. Veneestä löytyi onneksi uusi siipipyörä ja aloimme toiveikkaasti vaihtamaan tätä paikalleen vain huomataksemme että varaosan keskireikä on liian pieni ja se ei sovi moottoriin. Sattumalta veneestä löytyi hiomapaperia ja viila, joten ei muuta kuin hommiin ja kolmen tunnin reippaan hionnan jälkeen siipipyörä solahti moottoriin ja vesi alkoi taas pärskimään pakoputkesta.

Siipipyörän kaikki lavat olivat menneet poikki

Siipipyörän keskireiän hionta oli tuskallista hommaa.

Hiukan ihmeteltiin kun vettä ei kuitenkaan tullut pakoputkesta tyhjäkäynnillä, mutta vasta kun nostettiin kierroksia. Olin jo valmis unohtamaan koko asian kun siskon mies tutki pakoputkea vähän tarkemmin ja huomasi uuden koekäytön aikana pakoputken vesilukon vuotavan vettä ja pakokaasuja sisätiloihin. Vika oli todella paha, sillä muovinen pakoputki olisi voinut syttyä palamaan mikäli ongelmaa ei olisi huomattu ajoissa. Tässä vaiheessa alkoi jo pieni epätoivo hiipiä mahdetaanko me päästä omin avuin enää pois täältä. Veneessä ei ollut välineitä muovisen vesilukon paikkaamiseen, mutta onneksi viereisen veneen kippari oli varustanut veneensä kaikilla mahdollisilla työkaluilla ja varusteilla ja lainasi meille porakoneen ja sähköt veneestä, pultteja, sikafleksiä eli kaikkea mitä korjaukseen tarvitaan. Vesilukko saatiin paikattua, mutta jouduimme yöpymään epätietoisina toimiiko korjaus, koska uutta koekäyttöä ei voinut tehdä kun sikafleksi oli vielä märkää.

Vaihtoehtona veneen saamiselle kuntoon oli tilata veneelle meripelastusseuran hinaus, joka olisi maksanut varmasti useita satoja euroja kaukaa ulkosaaristosta johonkin korjaussatamaan. Hinaus ei houkutellut kalliiden ja ennalta arvaamattomien kustannusten vuoksi, muttei myöskään koska ei tiedä kuinka kovaa venettä tultaisiin hinaamaan, todennäköisesti kuitenkin aika kovaa.

Vesilukko korjaantui porakoneella, pulteilla ja sikafleksillä. 

Kun moottori oli korjattu päästiin vihdoinkin kävelylle Jurmon upealle saarelle. Moottorinkorjauksen jälkeen tarvitsikin vähän tuuletusta ja sattumalta aurinko paistoi upeasti sinä iltana Jurmon rannoille. Jurmo on merenpäällinen osa Salpausselän jatketta. Jurmon molemmat päät on muodoiltaan terävät ja jatkuvat matalikkoina pitkälle meren alla. Loputtomat kivikot ja aivan erityinen maisema tekevät Jurmosta täysin ainutlaatuisen paikan. Jurmon kivisiä rantoja käveleminen on terapeuttista hommaa: Saari on suuri ja samanlaista rantakivikkoa jatkuu lähes loputtomiin. Aaltojen kohinaa rannassa voi kuunnella vaikka kuinka pitkään eikä kävellessä matkan etenemistä välttämättä oikein huomaa. Olisi tietysti ollut mukavaa viettää tällä upealla saarella hiukan pidempään, mutta tällä kertaa tekniset haasteet veivät kaiken ylimääräisen ajan ja energian.

Jurmon niittyjä

 

Salpausselkää. Jurmo koostuu pääasiassa pienistä pyöreistä kivenmurikoista 

Jurmon kylä auringon laskiessa 

Jurmon kylänraittia 

Merikaali kukki upeasti Jurmossa

Satamaelämää Kökarissa

14.7.2017 Degerby - Kökar Sandvik (23nm)

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa

Päätimme purjehtia Degerbystä suoraan Kökariin, vaikka meillä olisi ollut aikaa käydä vielä jossain satamassa ennen uuden miehistön saapumista parin päivän kuluttua. Halusimme ottaa reissun tässä vaiheessa rennosti ja viettää muutaman rennon satamapäivän. Sandvik on satamaelämään hyvä ja viihtyisä paikka, joten suuntasimme sinne.

Föglön selältä Kihdille on kaksi väylää, toinen on syvä ja kiertää etelään suunnattaessa, toinen taas on matala ja oikaisee hiukan. Matalamman väylän syvyydeksi on merkitty 1,8 m, mikä tarkoittaa matalimmissa kohdissa syvyyden olevan alavedellä vähintään 2,4 m. Melissan syväys on 1,6 m, ja hiukan jännitti lähteä ajamaan tätä Sandön ja Salsön välistä väylää, joka on kauttaaltaan melko matalaa. Vedenkorkeus oli 17cm plussalla, joten uskalsimme kuitenkin lähteä tälle oikoreitille. "Saariston satamat" -fb-ryhmässä tiedettin väylän matalat paikat: Väylän molemmissa päissä ja lossin lähellä yksittäisen punaisen viitan lähellä. Ja olihan siellä matalaa: Kaiku näytti paikoitellen alle kahta metriä, mutta luotain on jonkin verran pinnan alla, ja uskoisin näissäkin kohdissa olevan vähän syvempää. Luodot, karit ja rannat tulivat erittäin lähelle ja maisemat oli upeat. Ehkä ensi kerralla kuitenkin kierrän syvempää väylää, ainakin jos sää ei ole yhtä tyyni ja aurinkoinen kuin tällä kertaa.

Maisemia Sandön ja Salsön väliseltä matatalta väylältä

Kun väylä on kapea, tietää toisaalta tarkalleen missä purjehtii

Karit ja luodot ohitettiin lähietäisyydeltä

Kökariin rantauduttuamme koimme parikin takaiskua: Ensinnäkin laiturin oikean puolen poijut oli lähempänä kuin veneen mitan päässä laiturista, minkä vuoksi rantautuminen meni säätämiseksi. Kun olin menossa maksamaan satamamaksua, huomasin ettei lompakkoa löytynyt mistään. Kortit sulkuun ja pakko totuttautua elämään ilman maksuvälineitä kunnes pääsee kotiin. Lisäksi kaasu alkoi olemaan finaalissa ja Sandvikissa ei ollutkaan Melissaan sopivaa 2 litran kaasupulloa, vaikka olin asian varmistanut soittamalla satamaan etukäteen. Vähän heikosti lähti tämä satamaelämä käyntiin tällä kertaa.

Parin päivän ajan nautimme aurinkoisesta ja jopa kuumasta säästä ja täyden sataman tunnelmasta. Aika kului huoltotoimissa, blogitekstejä kirjoitellessa, soudellessa kumiveneellä, saunoessa ja lasten kanssa leikkiessä. Ajattelimme että purjehtimisen pitää olla enemmän tällaista, ehkä ensi vuonna teemme parin päivän siirtymiä ja olemme sitten suosiolla useamman päivän paikallaan. Viikonloppu Sandvikissa sujui varsin mukavasti. Jääkaappi reistaili jälleen, mutta satamapuodista sai ostaa ruokaa ja sitä pystyi säilyttämään yleisessä jääkaapissa.

Veneet vaihtuivat ympärillä ja jokaisen veneen kanssa oli samanlaista säätöä liian lähellä olevien poijujen vuoksi. Vinkkinä satamien suunnittelijoille että poijut pitää olla riittävän kaukana tai vaihtoehtona on paalukiinnitys tai Välimerellä paljon käytetty "Mooring line".

Tyynessä satamassa on mukava käydä soutelemassa

Sandvikin satamassa oli ruuhkaa koko viikonlopun

Aurinko paistoi lämpimästi

Sandvik on suosittu ankkurointisatama.

Sandvikissa on lapsille kiva leikkipaikka 

Sandvik helteisenä päivänä

Hyvinkäytettyä EU-rahaa Degerbyssä

13.7.2017 Rödhamn - Degerby Lotsudden (Föglö Marina, Degerbyn uusi satama) (11nm)

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa

Purjehdimme Rödhamnista sivutuulessa Föglön selän yli Degerbyhyn ja lyhyt matka taittui nopeasti. Rantautuessa Degerbyn uuteen satamaan länsituuli painoi venettä suoraan sivulta, mikä vaikeutti manöövereitä melkoisesti. Satama on avoin länsituulelle ja keinutti venettä, mutta kun olimme jo rantautuneet ja lähellä ei ole muita suojaisampia satamia päätimme jäädä kuitenkin tänne. 

Laitoimme veneen tuuliolosuihteista huolimatta peräparkkiin. Seuraavassa videossa on esitelty peräparkkeerauksessa tarvittavat manööverit, tosin eri rantautumisesta: 

Ensivaikutelma satamasta oli hiukan nuhjuinen. Satamaan oli selkeästi aikoinaan tehty isolla rahalla suuret satamarakennukset, mutta jokin vaikutti olevan pielessä. Menin ravintolaan maksamaan satamamaksua, mutta sieltä kerrottiin että satamamaksu maksetaan laiturissa olevaan veneeseen. No, ei kai se mikään ongelma ole, sama kai se minne maksu maksetaan.

Degerby

Degerbyn uudessa satamassa satamamaksu maksetaan laiturissa olevaan veneeseen.

Satamamaksun maksettuani sain koodin vessaan, ja lähdin etsimään saniteettitiloja. Ravintolarakennuksessa ne ei selvästi olleet, joten etsin vessoja viereisestä melko suuresta rakennuksesta. Harmi kun en ottanut rakennuksesta kuvaa, sillä se on aivan käsittämätön. Lähinnä satamaa rakennuksessa on valtava terassin oloinen tila, joka on täysin suljettu. Myöhemmin luin että koko uusi satama on aikoinaan rakennettu EU -rahalla ja valtavassa huoltorakennuksessa on ollut alunperin uimahalli. Uimahallin rakentajat eivät kuitenkaan osanneet varata rahaa uimahallin ylläpitoon ja halli on ollut sen jälkeen suljettuna jo pidemmän aikaa.

Kun rakennuksen oli kiertänyt kokonaan löysin kauimmaisesta kulmasta tämän oven, josta pääsi seuraavassa kuvassa näkyvään täysin turhaan sisääntuloaulaan. Huone voisi hyvin toimia satamakonttorina, mutta eipähän toimi: 

Vessojan ovesta pääsee tähän huoneeseen.

Sisääntuloaulan jälkeen suihkuja ja vessoja sai alkaa etsimään käytävältä, joka toi lähinnä mieleen kunnallisen terveyskeskuksen. Melkein kuuli lääkärin huutelevan jotakuta vastaanotolle. Vessat ja suihkut olivat sinänsä siistit, mutta naisväki koki paikan pelottavana. En sinänsä ihmettele kun joutuu menemään pitkän käytävän perukoille asioilleen.

Tältä käytävältä voi etsiä vessoja ja saunoja. 

Tuli hiukan sääli miten paljon osaamista on puuttunut tätä satamaa suunnitellessa ja rakennettaessa. Degerby sijainti päivän matkan päässä Maarianhaminasta ja väylien varrella on erinomainen ja muutenkin edellytykset hyvälle satamalle on olemassa. Yksi lisäesimerkki epäonnistumisesta on septityhjennyslaituri, johon mennään kylkiparkkiin, mutta jossa toisella puolella on kivikkoa ja toisella puolella laituri. Jos tuuli painaa laituria kohti, tyhjennyspaikalta ei pääse käytännössä pois mitenkään. 

Degerby on ihan oikea Ahvenanmaalainen kylä, josta löytyy aika hyvin palveluita. Lapsille on varsin kiva leikkipaikka, K-kauppa on kävelymatkan päässä satamasta ja ravintoloitakin löytyy. Kävimme kävelyllä kylällä ja tutustuimme myös vanhaan Degerbyn vierasvenesatamaan, joka vaikutti aika paljon paremmalta paikalta kuin uusi satama. Ehkä menemme sinne seuraavan kerran tai haemme Degerbystä vain täydennystä ohi purjehtiessamme.

Degerbyn leikkipaikkoja

Degerbyn vanhan sataman puolta

Degerbyn kylää

Degerby on oman alueensa keskus ja ei ehkä aivan parasta saaristolaisidylliä

Degerbyn vanha satama, jonne menemme jos tulemme seuraavan kerran!

Sumussa aurinkoiseen Rödhamniin

12.7.2017 Maarianhamina Itäsatama - Rödhamn (9nm)

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa

Lähdimme Maarianhaminasta liikkeelle ennen aamupalaa, sillä tiesimme kohdesatamamme Rödhamin täyttyvän päivän mittaan. Ensin oli kuitenkin tyhjennettävä septitankki ja täytettävä lisää dieseliä veneeseen. Septin tyhjennys ei mennyt ihan putkeen. Imutyhjennysletku oli huonossa kunnossa ja heti kun saatiin imu päälle suihkusi sitä itseensä suoraan päin naamaa. Tilanne veti täysin sanattomaksi. Ei oikein voinut sanoa mitään eikä tehnyt mieli aukoa suuta turhaan. Menin mahdollisimman nopeasti uimatasolle pesemään naamaa ja mietin samalla olikohan kaikki vaatteet menneet samalla likaisiksi. Ei onneksi olleet. Septintyhjennykseen odottavan seuraavan veneen kipparin ilme oli mielenkiintoinen kun varmaan mietti mikä kohtalo häntä vääjäämättä seuraavaksi odottaa. Lopulta septi saatiin tyhjennettyä onnistuneesti hiukan parempaa varovaisuutta noudattaen. Emme jääneet seuraamaan miten seuraavan veneen käy.

Syömättä jääneestä aamupalasta ja septintyhjennysepisodista johtuen fiilis oli aika matalalla jatkaessamme matkaa kohti Rödhamnia. Onneksi hyvä aamupala ja kahvi auttoi ja elämä alkoi taas hymyilemään auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta. 

Aamukahvi teki hyvää hivenen epäonnistuneen septintyhjennyksen jälkeen

Kesälomakonttori

Kuten merellä yleensä jouduimme sumuun täysin yllättäen. Sumu ei ollut erityisen sakeaa ja näkyvyyttä riitti useita satoja metrejä. Lisäksi Melissan navigointilaitteet on kunnossa, joten tilanne ei juuri sen suurempaa huolta aiheuttanut. Ajelimme moottorilla Rödhamniin ja rantuduimme puolen päivän aikaan, jolloin suuri osa sataman veneistä ei ollut vielä edes lähtenyt liikkeelle. 

Veneitä sumussa matkalla Maarianhaminasta etelään

Rödhamnissa on hienoja vanhoja luotsirakennuksia

Rödhamnissa parasta on sataman suojaisuus ja kallio, joka nousee melkein suoraan laiturilta. Rödhamnin saaren toisella puolella aukeaa lähes avomeri, mutta vaikka merellä tuuli jopa navakasti, oli satamassa täysin tyyntä. Rödhamn on sijaintinsa vuoksi hyvä satama lähteä ylittämään Ahvenanmeri Ruotsin puolelle ja satamassa onkin paljon ruotsalaisveneitä. Ruotsalaiset tuovat satamaan myös oman erityispiirteensä yhteisöllisyydellään, vaikuttaa ihan kuin kaikki tuntisivat toisensa. Ruotsalaisilla on tapana grillailla kertakäyttögrilleillä, mikä ei ehkä suomalaisille ole ihan niin ominaista.

Rödhamn täyttyy päivän mittaan ja lopulta satama tulee aivan täyteen

Rödhamnissa on paljon käärmeitä, tämä taisi olla rantakäärme

Rödhamniin tulee paljon Ruotsalaisia veneitä 

 

Tyvenessä satamassa on hyvä käydä soutelemassa

Punaisia mökkejä saaren nimen mukaan

Lisää punaisia mökkejä

Illalla kävimme tutustumassa luotsimuseoon, jossa on hienot generaattori- ja radiolaitteet alkuperäisessä kunnossa ja hiukan muutenkin esitelty alueen historiaa. Vanhoja laitteita katsellessa tuntuu hyvältä että tekniikka on mennyt vähän eteenpäin. 

Luotsimuseo

Museon konehuone, jonka dieselmoottorit tuottivan sähköä radiolaitteisiin. Tuohon aikaan näille muutaman kilovatin moottoreille tarvittiin kokonainen huone

Dieselmoottori ja generaattori

Radiolaite, jolla lähetettiin suunnatusti erilaista signaalia merelle sektoreittain, minkä avulla laivat pystyivät navigoimaan oikeaa väylää

Meillä oli ruokaa mukana vain vähän, ja kävimme ostamassa savukalaa satamakahvilasta. Savustettu lohi oli aivan erinomaista ja teimme siitä maittavaa salaattia iltapalaksi. Jääkaappi alkoi taas reistailemaan, mikä saattoi johtua maasähkön puutteesta Rödhamnissa. Onneksi olimme varautuneet jääkaapin oireiluun ostamalla ruokaa mahdollisimman vähän ja emme jaksaneet stressata asiasta sen enempää.

Savulohisalaattia

Huoltohommia Maarianhaminassa

10.7.2017 Kastelholm - Maarianhamina Itäsatama (13nm)

Seuraa Melissaa Twitterissä @ulkosaaristossa

Kastelhomista Maarianhaminan Itäsatamaan on vain lyhyt parin tunnin matkan, minkä ajoimme moottorilla koska oli aika tyyntä. Ennen Maarianhaminaa on kapea Lemstromin kanaali, jonka silta aukeaa vain tunnin välein lyhyeksi aikaa. Odottelimme kanaalin edustalla ainakin puoli tuntia ennen kuin pääsimme ajamaan läpi kanaalista. Kanaaliin tulee ajaa heti kun silta aukeaa ja veneet ajavat molempiin suuntiin yhtä aikaa, mikä kannattaa muistaa ettei joudu odottelemaan tuntia seuraavaa aukaisua. 

Veneitä Lemströmin kanaalissa.

Miehistöä Melissan kannella Lemstromin kanaalissa

Maarianhaminan itäsatamassa yllätti kuinka ahdas satama on. Satamassa on paalukiinnitys ja paalujen väli vastapäisen laiturin paalurivistöön on hädin tuskin hiukan enemmän kuin Melissan pituus. Onneksi ei juurikaan tuullut ja veneen sai käännettyä käyttäen moottoria vuorotellen pakilla ja eteenpäin ratin ollessa kokoajan vasemmalle käännettynä, jolloin vene pyörähtää käytännössä paikallaan. Lopulta Melissa solahti nätisti paalujen välistä ja kesälomareissun toinen legi oli onnellisesti takanapäin.

Satamamanöövereiden jälkeen lähdimme Maarianhaminan kävelykaduilla syömään. Vieläkin harmittaa kun Texas Longhorn lopetti Maarianhaminassa, koska sieltä sai erittäin hyviä pihvejä ja hampurilaisia suoraan hiiligrilliltä. Menimme Ravintola Dinosiin, jossa söimme talon hampurilaiset. Arvio: Pihvi liian pieni, juusto huonosti sulanut, annos liian pieni, liian irtonainen hampurilainen, maut eivät tue toisiaan. Parasta annoksessa oli ranskankerma-dippi, johon oli sekoitettu mustapippuria ja muitakin mausteita.

Ravintola Dinosin talon hampurilainen

Jälkiruoaksi söimme Torikadulla Ahvenanmaan pannukakut, joka on paksu ja maukas pannukakku, jossa on kardemummaa ja mannaryynejä, päällä vadelmahilloa ja kermavaahtoa. Pannukkakku oli erittäin hyvää kuten aina ja vei lopun nälän mikä liian pienestä hampurilaisateriasta jäi harmittamaan hampaankoloon.

Ahvenanmaan pannukakkua

Ruoan jälkeen jäimme hetkeksi shoppailemaan kävelykaduille ja lapset pääsivät pitkään odottamaansa lelukauppaan. Maarianhaminassa kauppoja ei ole erityisen paljon, mutta osa näistä vaikutti oikein hyviltä, ainakin lelukauppa ja keittiötarvikekauppa tekivät vaikutuksen.

Shoppailua aurinkoisella Torikadulla

Shoppailureissulta tarttui mukaan tämä ylisuuri kumiankka

Kävimme pelaamassa minigolfia sataman viereisessä Äventurgolf -radalla.

Seuraavana päivänä satoi ja serkut lähtivät laivalla kotia kohti. Pidimme satama- ja huoltopäivän, pesimme pyykkiä, imuroimme veneen imurilla, jonka sai satamasta panttia vastaan ja kävimme kaupassa. Koska jääkaapin toiminta ei herättänyt luottamusta, ostimme vain muutaman päivän ruoat tällä kertaa. 

Veneen imurointia satamasta lainatulla imurilla

Olette ehkä huomanneet, että reissumme on jo päättynyt, mutta blogitekstit laahaa hiukan jäljessä. Kirjoitan kyllä reissun loppuun, ja joku videokin on ehkä tulossa. Reissun loppuosa oli todellinen jännitysnäytelmä, useamman kerran pohdittiin joudutaanko veneelle tilaamaan riskialtis ja erittäin kallis hinaus kotisatamaan. Näistä hiukan tuonnempana kun viimeisellä lomaviikolla pitäisi olla aikaa kirjoitella.