10.7.2022 Helsingholmen - Sandön (ankkuri) - Kråksär (ankkuri) (12nm)
Uintireissu Sandössä on pitkäaikainen unelmamme ja nyt se toteutui. Rantautuminen vaatii etelän- tai lännenpuoleisen tuulen ja riittävän lämpimän sään. Tänä kesänä kaikki osui kohdalleen ja pääsimme jälleen käymään tällä upealla saarella, edellisestä kerrasta olikin jo 6 vuotta.
|
Sandön on Saaristomeremme oma paratiisisaari. Tämän suomalaisempaa versiota Karibian saarista lienee mahdotonta löytää |
|
Sandön on osa Salpausselkää, johon kuuluu myös Paraisten Jurmon saari. Itäkärki jatkuu matalana riuttana erittäin pitkälle veden alla. Aikaisempina vuosina riutan loppumiskohdassa oli itäviitta, mutta nyt sitä ei enää näkynyt. |
|
Vesi oli korkealla ja riutta pitkälti veden alla noin 10-20 cm. Aika monet kävelivät riutan päähän. Paikka on aivan uniikki ja teemasta sai mielenkiintoisia valokuvia |
|
Riutta on noin 200 metriä pitkä ja vain pari metriä leveä. Vesi syvenee nopeasti molemmin puolin |
|
Korpivaellus |
|
Itäpuoleinen hiekkaranta |
|
Hiekkalelut mukaan ja rannalle. Lapset viihtyivät hyvin. Rannalla hiekka on pehmeää, mutta veden alla kivet ovat isompia ja ainakaa itäisellä hiekkarannalla pohja voisi olla pehmeämpikin |
|
Veneen joutui jättämään ankkuriin aika kauas. Sandön ranta madaltuu ensin aika nopeasti ja sen jälkeen hitaammin. Oli kuitenkin aika vaikea hahmottaa pohjan profiilia, joten jätimme selkeästi syvän veden puolelle |
|
Moottoriveneellä voi tulla lähes rantaan. Helppoa on kun sen osaa. Tämä vene laittoi sekä perä- että keula-ankkurin |
Iltapäivästä alkoi pilviä kerääntyä taivaalle ja lähdimme jatkamaan matkaa ulommas Saaristomerelle, jonne oli luvattu poutaisempaa säätä seuraavina päivinä. Sandönistä suuntasimme kohti Kråkskäriä, jonne purjehdimme pääasiassa väylien ulkopuolella. Keskellä selkää oli kartassa merkitty 6 metrin matala, minkä ohitimme eteläpuolelta. Meinasi nousta hiukan karvat pystyyn kun kaiku alkoi yhtäkkiä näyttää vain kolmea metriä vettä. Tiedossa on, että väylien ulkopuolella syvyystietoihin ei voi täysin luottaa, eikä matalikkoihin ole todellakaan aina merkitty matalan matalinta kohtaa, vain jokin syvyys. Tarkkana kannattaa olla ja välttää kaikki matalikot, koska niiden kokoa, muotoa ja syvyyttä ei voi tietää kuin kokeilemalla.
Saavuimme illansuussa onnellisesti Kråkskäriin. Saapuessamme luonnonsatamassa oli jo useita veneitä, ja vielä olisimme mekin mahtuneet. Jäimme kuitenkin ankkuriin saaren lahdelle, koska tämä on meille helpompaa ja mukavampaa.
|
Tuuli oli kevyt ja sää aurinkoinen matkalla Kråkskäriin |
|
Kråksärin luonnonsatama edessä. Jäimme ankkuriin näille paikoille. Tuuli oli pohjoisen suunnasta ja saari tarjosi hyvän suojan aalloilta. Harmiksemme saaren puut eivät olleen kyllin korkeita tarjotakseen tuulensuojaa, ja yö olikin rauhaton tuulen puhaltaessa 7-8m/s |
|
Veneitä Kråkskärin luonnonsatamassa |
|
Kråkskärin lahden perällä on upea hiekkaranta. Kumivene veteen ja rannalle |
|
Kråkskäristä löytyy hieno luontopolku hiekkarannalta torpalle |
|
Maisema Kråkskärissä |
|
Mikäli punkit ei pelota liikaa, Kråkskär tarjoaa upeita perinnemaisemia ja mahdollisuutta tutustua saaristolaiskulttuuriin aidoimmillaan. Kråkskärin torppa on ollut asuttu vielä 50-luvulla |